Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Kansainvälisten situationistien sanastossa ”spektaakkeliyhteiskunta” tarkoitti kulutusyhteiskuntaa, jossa tavaroiden tuotanto ja niiden markkinointi ylittivät mittasuhteiltaan kaiken siihenastisen. Määrä korvasi laadun. (Sederholm 1994, 36–37.)
”Spektaakkeli” tarkoittaa suureellista, mutta pintapuolista elokuvaa, näytelmää tai juhlaa. Sen kantasana on latinan spectaculum, joka tarkoittaa näytelmää, nähtävää, katsomoa ja katsojapaikkaa. (Kotus.) Vanhan Otavan sivistyssanakirjan mukaan ”spektaakkeli” tarkoittaa myös ilveilyä (Aikio 1981, 576).
Nykytaidejargonissa sanalla ”spektaakkeli” luonnehditaan usein kriittisesti nykytaiteen massatapahtumia, kuten Kasselin Documentaa ja Venetsian biennaalia, mutta joskus myös kotoisempia näyttelyitä.
Irmeli Hautamäki kirjoitti Albert Edelfelt -näyttelystä Mustekalassa vuonna 2005 näin:
Edelfelt-näyttelyn teki poikkeukselliseksi oloissamme se, että se oli ensimmäinen suurelle yleisölle suunnattu korkeakulttuurinen taidespektaakkeli. Spektaakkelit eivät kuulu vain Broadwaylle ja Hollywoodiin, ne ovat vahvasti myös täällä. Edelfelt-spektaakkeli ei ollut tavallinen museonäyttely, se oli isoilla resursseilla tehty tuote. (Hautamäki 2005.)
Hautamäki kuvasi toisin sanoen spektaakkelimaistumista.
Käsite ”spektaakkelimaistuminen” on johdettu sanasta ”spektaakkeli”. Sillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa spektaakkelille tyypillinen kulutushysteria ja suureellisuus leviävät yhteiskunnassa tai jossakin tietyssä kulttuurissa, kuten vaikkapa urheilussa tai taiteessa. Myös sanan ”spektakulaarinen” kantana on sana ”spektaakkeli”. ”Spektakulaarinen” tulee suoraan englannin sanasta spectacular, joka tarkoittaa vaikuttavaa ja mahtavaa.
”Spektaakkeli” on käsite, jonka kriittisiä merkityksiä on vaikea korvata jollakin yleiskielisellä vaihtoehdolla. Yksi vaihtoehto voisi tosin olla ”massatapahtuma”. Se kävisi hyvin, koska ”spektaakkelin” käsitteen juuret ovat elitistisessä ja Eurooppa-keskeisessä taiteellisessa ajattelussa, jossa massojen maun ja ajattelukyvyn halveksunta oli aivan tavallista.
Lähteet
Aikio, Annukka (1981). Uusi sivistyssanakirja. Otava: Helsinki.
Hautamäki, Irmeli (2005). Pääkirjoitus: Spektaakkeli-Albert ja marginaali-Jouni. Mustekala 2.1.2005.
Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusanat: ”spektaakkeli”.)
Sederholm, Helena (1994). Intellektuaalista terrorismia – Kansainväliset situationistit 1957–72. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä.
Comments