Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Psykoanalyytikko Bracha L. Ettinger tuli suomalaisen kuvataideyleisön tietoisuuteen vuonna 1996 kun Porin taidemuseossa järjestettiin näyttely, jonka teema sivusi psykoanalyysia.
Toinen kerta koitti kymmenen vuotta myöhemmin. Ettingerin essee ”Taide ja parantaminen; matriksiaalinen tunnesiirto esteettisen ja eettisen välillä” julkaistiin ARS 06 -näyttelyluettelossa. Luettelon toimittaja varusti esseen lukuisilla selityksillä ja huomioilla. Esseen lukemista varten tarvitsi käytännössä oman Ettinger-sanakirjan.[1]
Ettingerin mukaan ”matriksiaalisella subjektien välisellä raja-alueella copoieettiset muutosvoimaiset mahdollisuudet voivat kehittyä läpi elämän esteettisiä ja eettisiä polkuja pitkin” (Ettinger 2006, 68).
(…) linkittymisen luovat tapahtumat hengen kanssa ja sen kautta ovat eräänlaisia reunatietoisuuksia, ne kommunikoivat ei-realistista, ei naturalistista tietoa, ei-tieteellistä Reaalista ja niiden tuotos – olkoon se maalausta, väriä, viivaa, objekti, performanssia ja parantamista – tapahtuu copoiesiksessa ja copoiesiksena: luova ele, joka yhdistää, joka tuottaa yhteisyyttä Kosmokseen osallistuessaan sen muutokseen kohti elämää ja/tai katastrofia ja vaikuttaessaan tähän prosessiin.” (Mt., 73.)
Toimittajan huomautus kuului näin:
Kreikkalainen termi poiesis tarkoittaa luomista tai tuottamista, joka tähtää johonkin lopputulokseen (telos) toisin kuin pelkkä teko tai tekeminen. Etuliite co- viittaa yhdessä tekemiseen, copoiesis -sanan voi ymmärtää yhteisen luomisen tapahtumana, jossa minä kohtaa ei-minän” (Mt., 75.)
Sittemmin “copoiesis” käännettiin muotoon ”yhdessätuotanto” (ks. Ettinger 2009; Virtanen 2011). Käännös kuulostaa kankealta, mutta niin kuulostaisivat myös sekä ”yhteistekijyys” että ”yhdessätekeminen”. Termi viittaa kuitenkin siihen, että luovaan työhön vaikuttavat monet sekä tiedostetut että tiedostamattomat tekijät.
Luovan prosessin syväluotaaminen asettaa kovan haasteen yleistajuiselle kielelle. Mikäli kirjoittaja tuntee psykoanalyyttisen taiteen tutkimuksen läpikotaisin, hänen pitäisi osata kuitenkin kertoa siitä myös yleiskielellä esimerkiksi henkilölle, joka ei tunne psykoanalyyttistä käsitteistöä.
Lähteet
Ettinger, Bracha L. (2006). Taide ja parantaminen; matriksiaalinen tunnesiirto esteettisen ja eettisen välillä. Teoksessa ARS 06 Toden tuntu. Toimittaneet Tuula Karjalainen & Marja Sakari. Nykytaiteen museo: Helsinki, 68–75.
Ettinger, Bracha L. (2009). Yhdessätuotanto. Tutkijaliitto: Helsinki.
Virtanen, Akseli (2011). Todellinen ongelma. Yhdessätuotannon organisaatio ja Bracha L. Ettingerin käsitteet. Psykoterapia 2/2011, 116–136.
[1] Ettingerin käyttämä kieli on niin omanlaistaan, että hänen käsitteistöstään on julkaistu suomeksi ihan erillinen artikkeli. (Ks. Virtanen 2011.)
Comments