VARO TAIDEJARGONIA!

Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta

DESAKRALISOIDA

Altti Kuusamo kirjoitti Harry Kivijärven teosten taidehistoriallisista viitepisteistä seikkaperäisesti Taide-lehdessä vuonna 1983. Kuusamo viittasi tekstissään tunnettuihin teoksiin, kuten Edouard Manet´n Aamiainen ruohikolla, Paul Cézannen Pastoraali ja Marcantonio Raimondin Pariisin tuomio.

Kuusamon mukaan Manet’n teos on lähikuva ”Raimondin Rafaelin kadonneen taulun mukaan n. v. 1515 kaivertamasta ’Pariisin tuomiosta’”. Hän kirjoitti:

Manet desakralisoi alastoman naisen ja esittää figuurin persoonattomana, ja kontrastoituna. (Kuusamo 1983, 13.)

”Desakralisoida” on anglismi, joka tulee englannin kielen verbistä desacralise. Kun Manet desakralisoi alastoman naisen, Manet toisin sanoen epäpyhitti alastoman naisen. Desacralise tarkoittaa uskonnollisen tai pyhän aseman tai muodon poistamista eli epäpyhittämistä, sekularisoimista tai maallistamista. Sanan ”sakraalinen” lähtökohtana on saksan kielen sakral, joka tarkoittaa uskonnollista ja pyhää (Kotus).

Kirkollisissa piireissä käytetty termi ”desakralisaatio” tarkoittaa taas vihityn kirkon tai kappelin ottamista pois sille alun perin tarkoitetusta uskonnollisesta käytöstä (Kivioja 2016).

”Desakralisoida” on sana, joka ei toimi suomen kielessä. Varo sitä.

Lähteet

Kivioja, Kreeta-Maria (2016). Tiedätkö, mikä on desakralisaatio? Se pyyhkii kirkosta pyhän. https://yle.fi/a/3-8627421

Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”sakraalinen”)

Kuusamo, Altti (1983). Erään aihelman viimeisellä rannalla – Kivijärven ”Lepohetki rannalla”, ”Kolme sulotarta” ja traditio. Taide 5/1983, 13–17.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *