Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Käsite ”dialoginen” tuli monelle kuvataiteilijalle tutuksi kun vuosituhannen alussa Suomessakin alettiin puhua ”dialogisesta estetiikasta”. Ajatus dialogisesta estetiikasta on peräisin taidehistorioitsija Grant Kesteriltä. Kester korosti keskustelevaa sosiaalista taidetta, jonka tavoitteena oli pitkäkestoinen, taideinstituution rajat ylittävä vuorovaikutus. Kester pyrki laajentamaan myös käsitystä siitä, mikä oli taideteos – tai pikemmin käsitystä missä ja miten se oli. Kesterin dialoginen estetiikka oli yksi teoreettinen rakennusaines, joka viitoitti tietä kohti yhteisöllisesti osallistavaa ja saavutettavaa taidetta. Lea ja Pekka Kantonen tekivät Kesterin ajattelua tutuksi Suomessa – lähinnä kuvataiteen ja kuvataidekasvatuksen akateemisilla kentillä. (Ks. Kantonen 2007; ks. OSALLISTAVA.)
Sittemmin sanasta ”dialoginen” tuli yksi taidepuheen peruskäsitteistä.
Esimerkiksi Silja Kejosen, Tiina Lehikoisen ja Milka Luhtaniemen näyttelytiedotteessa kirjoitettiin helmikuussa 2023 näin:
Näyttelykokonaisuus on rinnakkaisuuksista ja osittaisesta eriparisuudesta rakentuva yhteisääni. Dialogisuus ilmenee paitsi tekijöiden välisinä asentoina ja avoimuutena, myös teosten suhteessa tilaan ja muihin tilassa oleviin olentoihin ja artefakteihin. Vuoropuhelu ja kohti suuntautumiset ovat sävyltään samaan aikaan lempeitä ja hämmentäviä.” (MUU 2023)
Galleria Sculptorin tiedotteessa kerrottiin puolestaan kesällä 2023, että Marjatta Oja ja Kristina Sedlerova Villanen ”navigoivat kollegoina dialogisesti kohti uusia lähestymistapoja tarkastelemalla käytäntöjensä rakenteita ja menetelmiä”. (Sculptors 2023)
”Dialogi” tarkoittaa vuoropuhelua, kaksinpuhelua ja keskustelua. ”Dialoginen” olisi sitten yhtä kuin vuorovaikutteinen ja keskusteleva, ja ”dialogisuus” yhtä kuin vuorovaikutteisuus ja keskustelevuus.
MUU ry:n tiedotteessa sana ”dialogisuus” on paikallaan. Sana on ytimekkäämpi kuin suomenkieliset vaihtoehdot ”vuorovaikutteisuus” tai ”keskustelevuus”, jotka tuntuvat kankeilta sanaväännöksiltä. Joskus siis näinkin päin.
Sculptorin tiedotteessa olisi sen sijaan voitu kirjoittaa, että ”Marjatta Ojan ja Kristina Sedlerova Villasen työskentelytapana on ollut keskusteleminen ja että he tarkastelevat taiteellisten käytäntöjensä rakenteita ja menetelmiä”.
Lähteet
Kantonen, Pekka (2007). Haastateltavana Grant Kester. Taide 2/2007, teorialiite.
MUU (2023). SOUVENIRS. https://muu.fi/fi/events-and-exhibitions/silja-kejonen-tiina-lehikoinen-ja-milka-luhtaniemi-souvenirs/
Sculptors (2023). Marjatta Oja & Kristina Sedlerova-Villanen. PASSENGER ELEVATOR. https://sculptors.fi/exhibition/passenger-elevator/
Comments