VARO TAIDEJARGONIA!

EKLEKTINEN

”Eklektinen” tarkoittaa valikoivaa, eri aineksia yhdistelevää ja eri lähteistä lainaavaa. (Kotus; Aikio 1981, 170). Sanaa on käytetty taidepuheessa sekä myönteisessä että kielteisessä merkityksessä.

Kuvataidekriitikko Timo Valjakka kirjoitti taidemaalari Sinikka Kurkisen näyttelystä Helsingin Sanomissa maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2007. Valjakalle ”Kurkisen eklektismi” toi mieleen paljon sellaista, mikä oli tuolloin nuoren maalaripolven keskuudessa pinnalla, kuten ”juuri toisensa poissulkeviksi miellettyjen asioiden yhdistäminen yhdessä ja samassa teoksessa”. (Valjakka 2007 a.)

Valjakka selitti termin käyttöään kaksi päivää arvion ilmestymisen jälkeen näin:

Käytin Sinikka Kurkisen maalauksia koskevassa arviossani (…) sanaa eklektismi kuvaamaan tapaa, jolla hän yhdistää teoksissaan toisensa poissulkeviksi miellettyjä asioita, kuten esittävää ja abstraktia ilmaisua.

Taiteen yhteydessä eklektisyys tarkoittaa tyylipiirteiden vapaata yhdistelemistä samassa teoksessa. Eklektinen taiteilija valitsee olemassa olevista tyyleistä ja menetelmistä kulloinkin parhaalta vaikuttavat ja tarkoitukseen parhaiten sopivat ominaisuudet. Eklektisyys merkitsee siis eri tahoilta poimituista aineksista rakennettua uutta kokonaisuutta ja näiden elementtien vapaata käyttöä ja tulkintaa.

Eklektisyys on leimallinen piirre postmodernissa, kuvia kierrättävässä nykytaiteessa, mutta termi on yleisesti käytössä myös monilla muilla kulttuurin ja elämän alueilla: musiikin sämplääminen on eklektistä. Eklektisiä ovat myös erilaiset uuspakanalliset liikkeet. (Valjakka 2007 b.)

Yleiskielinen termin avaus oli hieno kädenojennus lukijalle. Herää kuitenkin kysymys, miksi hän ei jo alun alkaen kirjoittanut arviossaan yleiskielisesti, että Kurkisen valikoivuus toi hänelle mieleen paljon sellaista, mikä oli nuoren maalaripolven keskuudessa ”pinnalla”.

Postmodernismin ja eklektisyyden suhde on kuitenkin nähty myös hyvin kriittisesti. Tutkija Marko Gylénin mukaan ”postmodernilla” voitiin tarkoittaa kaupallista ja mistään piittaamatonta eklektistä ”kaikki käy” -ajattelua. (Gylén 2011.)

Eklektisyys voi olla myös eräänlaista julkisen tilan sillisalaattia. Sana voi viitata myös sellaiseen valikoivuuteen, joka näyttää sekavalta, levottomalta, suunnittelemattomalta ja jäsentymättömältä.

Sanan ”eklektinen” voi korvata yleiskielisillä sanoilla ”valikoiva”, ”lainaava” ja ”yhdistelevä”.

Lähteet

Aikio, Annukka (1981). Uusi sivistyssanakirja. Otava: Helsinki.

Gylén, Marko (2011). Kuoriutuuko perussuomalaisesta postmodernisti? Mustekala 9.3.2011.

Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”eklektinen”)

Valjakka, Timo (2007a). Oman tiensä kulkija. Helsingin Sanomat 1.3.2007.

Valjakka, Timo (2007b). Eklektismi on tyylipiirteiden vapaata yhdistelemistä. Helsingin Sanomat 3.3.2007.

Kiitokset

Kiitos Kati Winterhalter täsmennyksestäsi eklektisen käsitteeseen arkkitehtuurissa.