Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Käsite ”emansipatorinen” tuli muotiin vuosituhannen alussa lähinnä naistutkimuksessa (nykyinen sukupuolentutkimus), kulttuurintutkimuksessa ja sosiologiassa. Yhteiskuntafilosofiassa käsite tunnetaan sosiologi Jürgen Habermasin tiedonintressiteoriasta, jossa ”emansipatorinen intressi” viittasi siihen, että kriittisiä yhteiskuntatieteitä luonnehti pyrkimys yhteiskunnallisten suhteiden paljastamiseen ja maailman muuttamiseen (Habermas 1975).
”Emansipatorinen” on johdettu sanasta ”emansipaatio”, jonka lähtökohtana on ranskan kielen émancipation, joka tarkoittaa vapauttamista isän määräysvallasta (kotus). ”Emansipatorinen” on kuitenkin tyypillinen anglismi. Sana on väännös englannin kielen sanasta emancipatory, jolla viitataan sosiaalisiin ja poliittisiin oikeuksiin ja vapauksiin.
Tässä kaksi esimerkkiä siitä, kuinka sanaa on käytetty taidejargonissa.
Esimerkki 1
Kriitikko Marissa Mehr kirjoitti Mustekalassa burleskista vuonna 2017 näin:
Burleskiin liitetään usein emansipatorinen eetos: lava muuttuu hetkellisesti paikaksi, jossa valtarakenteet ja yhteiskunnalliset sekä sosiaaliset normit kyseenalaistetaan ja käännetään päälaelleen. Vaikka tällä onkin historiallinen pohjansa, osa nykyburleskin esittäjistä haluaa painottaa burleskin muita ulottuvuuksia. Emansipaation painotus saattaa supistaa lajin liian kapea-alaiseksi, mikä on osin totta. (Mehr 2017.)[1]
Esimerkki 2
Teatteriohjaaja Esa Kirkkopellon mukaan:
(…) emansipatorinen katharsis asettuu (…) yhä ohjelmallisemmin subliimia mielenylennystä vastaan ja viitoittaa tietä teosmuodon purkautumiseen. Emansipatorinen taide on Hölderlinistä lähtien tähdännyt tietoisesti proosalliseen, raitishenkiseen ja jalat-takaisin-maan-päälle-palauttavaan vaikutukseen siinä missä porvarillinen subliimin estetiikka saa meidät luulemaan itsestämme liikoja. (Kirkkopelto 2019.)[2]
Kummassakin esimerkissä sanan ”emansipatorinen” tilalla olisi voinut olla yleistajuinen sana ”vapauttava”.
Lähteet
Aikio, Annukka (1981). Uusi sivistyssanakirja. Otava: Helsinki.
Aristoteles (2009). Runousoppi. Teoksessa Estetiikan klassikot Platonista Tolstoihin. Toimittaneet Ilona Reiners & Anita Seppä & Jyri Vuorinen. Gaudeamus: Helsinki, 40–59.
Habermas, Jürgen (1975). Erkenntnis und Interesse. Suhrkamp: Frankfurt am Main.
Kirkkopelto, Esa (2019). Katharsiksen jälkeen? Mustekala 5.11.2019.
Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”burleski”)
Mehr, Marissa (2017). Absurdi emansipaationa. Mustekala 2.6.2017.
Kiitokset
Kiitos Sami Liuhto kun kiinnitit huomiota sanaan “burleski”.
[1] ”Burleski” tarkoittaa hullunkurista ja tahallisen yliampuvaa eroottista tanssi- tai muuta esitystä (kotus).
[2] ”Katharsis” on estetiikan klassinen käsite, joka juontuu Aristoteleen teoksesta Runousoppi. Sillä viitataan voimakkaaseen, puhdistavaan kokemukseen, eräänlaiseen huippukokemuksen jälkeiseen selkenemiseen ja vapautumiseen. (Aikio 1981, 326; Aristoteles 2009.)
Comments