Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Fysionomia” tarkoittaa ulkonäköä, kasvonpiirteitä ja ilmeiden kokonaisuutta (Aikio 1981, 227). Adjektiivi ”fysionominen” tarkoittaa puolestaan ulkoista, ulkonäöllistä ja ilmeisiin liittyvää. Sana ei ole kovin yleinen taidejargonissa, mutta sitä on käytetty kuitenkin jonkin verran.
Taidemaalari Jonna Hyry kirjoitti Mustekalassa fysionomisesta merkitsevyydestä vuonna 2012 näin:
Fysionominen merkitsevyys perustuu ihmisen psykofyysiseen maailmanhahmotukseen. Keskeinen ajatus fysionomisessa merkitsevyydessä on, että kuvan muotojen tai musiikin äänten ja rytmien tulkinnat pohjautuvat ihmisen fyysisen kokemusmaailman tapahtumiin. Muotojen terävyys, rytmi sekä liikkeen suunta kuvassa herättävät assosiaatioita fyysisiin tuntemuksiin sekä mielentiloihin. Myös maalauspinnan jännitteet saatetaan kokea havaintomaailmassa vaikuttavan painovoiman mukaisesti. Kuvan tekijällä ja katsojalla on eri ruumiit ja yksilölliset muistot ulkoisesta todellisuudesta, mutta maalauksessa erilaiset kokemusmaailmat voivat kohdata yhdistävien kokemusten kautta. Kuvan voidaan sanoa rakentuvan uudelleen katsojan tulkintaprosessissa. Kuvallisten elementtien vaikutusta katsojaan on kuitenkin mahdotonta määritellä yksiselitteisesti, sillä kuvallisten piirteiden tulkintaa määrittävät aina myös kulttuuriset tulkintatottumukset. (Hyry 2012.)
Kysymys on siis siitä, että ihminen kokee kehollaan kun hän kohtaa kuvia tai kuulee musiikkia.
Sanan ”fysionominen” sijaan kannattaa käyttää sanoja ”vastavuoroinen” ja ”vuorovaikutteinen” ihan yleisen selkeyden vuoksi, mutta myös siksi, että fysionomia on ikivanha oppi, jossa ihmisen luonteenpiirteitä päätellään kasvojen ominaisuuksien pohjalta.
Esimerkiksi Pekka Ervastin laatimassa Salatieteilijän sanakirjassa (vuodelta 1905) ”Fysionomiikka” oli yhtä kuin:
”Ulkomuodosta tunteminen”. Taito kasvonpiirteistä päättää henkilön luonne. Kasvotiede. (Ervast 1905, 28.)
”Fysionomisti” tarkoitti vastaavasti ”kasvotieteilijää” (mt).
Lähteet
Aikio, Annukka (1981). Uusi sivistyssanakirja. Otava: Helsinki.
Ervast, Pekka (1905). Salatieteilijän sanakirja. Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike: Helsinki.
Hyry, Jonna (2012). Käsitteettömän kuvaa mediumiin katsomatta – Aamu Tikkanen ja Pink Twins. Mustekala 8.5.2012.
Comments