Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Kirjailija Rita Dahl arvioi Mustekalassa Gloria Anzaldúan kirjan Rajaseutu ja Jean-Luc Nancyn kirjan Singulaarinen pluraalinen oleminen joulukuussa 2021. Arvion otsikko on ”Hybridi-identiteetistä singulaarin monikolliseen kokemukseen – identiteetti, mieli ja kieli syntyvät yhteydessä toisten kanssa” (Dahl 2021). (Ks. SINGULAARINEN.)
Hybridi-identiteetti syntyy kun erilaiset kulttuurit, kielet, sukupuolet ja yhteiskunnalliset asemat kohtaavat toisensa.Kun yksilö on lähtökohtaisin yhdestä kulttuurista, ja hän asettuu toiseen ympäristöön, hybridi-identiteetti muotoutuu. Hän ei ole enää aiemman, tutun kulttuurin ympäröimä, eikä uusi kulttuuri ole hänelle vielä tuttu. Yksilö jää ikään kuin välitilaan, jossa hän muodostaa uuden moniaineksisen identiteetin. Myös monikulttuurinen tausta on keskeinen hybridi-identiteetin rakennusaines, koska silloin moniaineksisuus on lähtökohta yksilön kokemuksissa.
”Hybridi” tarkoittaa risteymää tai risteytymää (Kotus a). Sana on kuitenkin latautunut ja sen merkitysten historia osoittaa, että kieli ei ole arvovapaata. Vanha sivistyssanakirja antaa sanalle ”hybridi” risteymän lisäksi merkitykset ”sekamuoto” ja ”sekasikiö” (Aikio 1981, 270). ”Hybridi” on biologiassa käytetty sana ja latinankieliset hybrida ja hibrida tarkoittivat roomalaisen ja muuta alkuperää olevan henkilön lasta tai vapaan miehen ja orjan lasta. Natsi-Saksan rotulakien kielessä Mischling tarkoitti puoliveristä tai hybridihenkilöä, jonka jompikumpi isovanhempi oli juutalainen (Angier 2021, 160). Biologiassa ”hybridi” tarkoittaa kahden eri lajin risteymää. ”Hybridi” viittaa myös käyttövoimien sekoittamiseen, esimerkiksi hybridiautossa on bensiini- ja sähkömoottori tai diesel- ja sähkömoottori. (Kotus b.)
Hybridin käsitettä käytetään myös tutkimuksissa, joissa kartoitetaan taiteilijan työnkuvan muuttumista. Sari Karttunen kirjoitti taidehistorioitsijoiden ammattijulkaisu Tahitissa laajentuvasta taiteilijuudesta vuonna 2017 esimerkkinään suomalaiset yhteisötaiteilijat.
Karttunen viittasi termeillä ”hybriditaiteilijuus” ja ”laajentuva taiteilijuus” siihen, että yhteisötaiteilijat työskentelivät monissa eri ympäristöissä ja monialaisissa työryhmissä yli sektorirajojen (Karttunen 2017).
Hybridinen työ voi koostua myös erilaisista suunnittelu- ja luovan alan töistä sekä/tai taiteeseen liittymättömistä töistä, joihin taiteilija soveltaa taiteellista näkökulmaa. Hybriditaiteilija voi käyttää taiteellista osaamistaan peli- ja nettisivutuotannoista sosiaali- ja terveysalaan sekä kehittää työelämätaitojaan perinteisiä taidetekniikoita laajemmiksi. (Abbing 2019, 242–251; Abbing 2022, 115, 250–251; 257–258.)
Hybridin käsitteestä on tullut yleiskieltä eikä käsitteelle ”hybriditaiteilijuus” ole oikein luontevaa suomennosta käsillä. ”Risteymätaiteilijuus” ja ”yhdistelmätaiteilijuus” olisivat kankeita, eikä ”monitaiteilijuus” tarkoita sitä, mihin hybriditaiteilijuudella viitataan.
Yleistajuisessa tekstissä ei ole kuitenkaan välttämätöntä kirjoittaa hybridi-identiteeteistä tai hybridisistä praktiikoista. Sen sijaan voi kirjoittaa vaikka monikulttuurisuudesta, moninaisuudesta ja monipuolisista toimenkuvista.
Ks. IDENTITEETTI, KOLMAS TILA
Lähteet
Abbing, Hans (2019). The Changing Social Economy of Art. Are the Arts Becoming Less Exclusive? Palgrave Macmillan: Cham.
Abbing, Hans (2022). The Economies of Serious and Popular Art. How They Diverged and Reunited. Palgrave Macmillan: Cham.
Angier, Carole (2021). Speak, Silence – In Search of W. G. Sebald. Bloomsbury Circus: London.
Dahl, Rita (2021). Hybridi-identiteetistä singulaarin monikolliseen kokemukseen – identiteetti, mieli ja kieli syntyvät yhteydessä toisten kanssa. Mustekala 22.12.2021.
Karttunen, Sari (2017). Laajentuva taiteilijuus. Yhteisötaiteilijoiden toiminta ja identiteetti hybridisaatio-käsitteen valossa. Tahiti 1/2017. https://tahiti.journal.fi/article/view/85656
Kotus a. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”hybridi”)
Comments