Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Interaktiivisuus ja mediataide olivat 1990-luvun alun ilmiöitä. Interaktiivisuudella tarkoitettiin vuorovaikutteisuutta. Vastaanottaja pystyi interaktiivisten teosten äärellä vaikuttamaan teokseen ja kokemukseensa eri tavoin kuin aiemmin paikallaan pysyneiden veistosten ja maalausten äärellä. Perttu Rastas kuvasi Taide-lehden järjestämässä mediataidekeskustelussa interaktiivista taidetta seuraavasti:
Interaktiivisen taiteen yksi peruspiirre on, että taiteilija luovuttaa teoksen tulkinnan selvästi katsojalle. Tietysti minkä tahansa teoksen kokeminen perustuu vuorovaikutukseen, mutta teknologian myötä siitä tulee konkreettista, koskettavaa, se vaatii katsojan liikkeen, kosketuksen, äänen ts. fyysisen läsnäolon, jonka jälkeen teos ikään kuin syntyy. Teokset kehittyvät entistä monimuotoisemmiksi, jopa niin, että katsojat eivät näe fyysisesti samaa teosta. (Koskinen 1993, 9.)
Sanan ”interaktiivinen” sijaan yleistajuisessa tekstissä voi käyttää sanaa ”vuorovaikutteinen”.
Lähteet
Koskinen, Taava (1993). Innovaatio, konventio ja mediataide. Taide 2/1993, 6–11.
Comments