VARO TAIDEJARGONIA!

INTUITIIVINEN

”Intuitiivinen” edustaa perustaidepuhetta. Sana tarkoittaa välittömästi tajuttua, näkemyksellistä ja intuitioon perustuvaa. ”Intuitio” puolestaan tarkoittaa välitöntä tajuamista, vaistonvaraista tajuamista ja sisäistä näkemystä. (Kotus; Aikio 1981, 295.)

Taideteksteissä sanoilla ”intuitiivinen” ja ”intuitio” viitataan vaistonvaraiseen, keholliseen ja sanattomaan oivalluskykyyn. Voisi jopa sanoa, että intuitio on yksi taiteilijan työkaluista. Monet taiteilijat ymmärtävät mihin näillä sanoilla viitataan.

Otan kaksi esimerkkiä siitä, kuinka sanaa ”intuitiivinen” on käytetty taidepuheessa. Yhden 1980-luvulta ja toisen 2020-luvulta.

Taidemaalari Jorma Hautala totesi Taidemaalaripäivillä vuonna 1982, että taide on ihmisten kesken toimiva intuitiivinen väline, jolla voidaan hahmottaa ja ymmärtää elämää ja sitä maailmaa, missä olemme. (Taide 2/1982, 35.)

Vajaa neljäkymmentä vuotta myöhemmin kuvataiteilija-kuraattori Athanasia Aarniosuo kirjoitti, että hän ei ole kokenut itseään ”erityisen taitavaksi piirtäjäksi tai intuitiiviseksi värien käyttäjäksi” (Aarniosuo 2021).

Molemmissa tapauksissa sanan ”intuitiivinen” voisi kenties korvata sanalla ”vaistonvarainen”, mutta aivan täsmällisesti “vaistonvarainen” ei korvaa sanaa “intuitiivinen”. Sanoilla ”oivaltava” ja ”oivalluskykyinen” voisi myös yrittää kuvata sanaa ”intuitiivinen” henkilölle, joka ei tunne sanan merkitystä.

Kysymyksessä on kuitenkin haastava sanallinen pulma.

Asta Raami kirjoitti asiasta vuonna 2020 näin:

”Intuitio eli nopean ajattelun järjestelmä on kokoelma erilaisia tiedon muotoja, prosesseja ja lopputuloksia. Intuitio-sana on oikeastaan kerrassaan surkea sana. Se kuvaa vähän kaikkea, eikä siksi oikein mitään. Sana juontaa juurensa latinan sanaan intueri, joka merkitsee katsomista. Arjen puheessa intuitio-sana todennäköisesti aiheuttaa mielleyhtymän vähän kyseenalaisesta tiedosta, sillä sitä käytetään kuvaamaan liian montaa asiaa asiaa samanaikaisesti. Tämä tekee sanasta epätarkan. Intuitio kuvaa erilaisia tiedon muotoja (mm. vaisto, alitajuinen tieto, kehollinen tieto), erilaisia prosesseja (mm. tunnepohjainen toiminta, assosiaatio, automaatio, ei-sanallinen aistiminen, hahmontunnistus) ja erilaisia lopputuloksia (mm. oivallus, tunne, sanoma, ennakkoaavistus, näky, kylmät väreet). Jokaiselle näistä tarvitsisimme omat, kuvaavat ja täsmälliset sanansa. Puheessa intuitio sekoittuu lisäksi muihin kehon signaaleihin, satunnaisiin tunnereaktioihin tai mielikuvituksen tuotoksiin, joista mikään ei ole intuitiota.” (Raami 2020, 38.)

Ks. NONVERBAALINEN, SERENDIPISYYS 

Lähteet

Aarniosuo, Athanasia (2021). Pääkirjoitus. Mustekala 29.12.2021

Aikio, Annukka (1981). Uusi sivistyssanakirja. Otava: Helsinki.

Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”intuitio”)

Raami, Asta (2020). Intuitio 3. Otava: Helsinki.

Taide 2/1982. ”Taide on intuitiivinen väline, jolla voi hahmottaa elämää” – Puheenvuoroja Taidemaalaripäivillä, 34–35.