Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Konteksti” on kuulunut kielitieteen ja kirjallisuudentutkimuksen vakiokäsitteistöön 1970-luvulta saakka. Kielellisen käänteen myötä se levisi myös taiteen- ja kulttuurintutkimukseen. Kielitieteessä ja kirjallisuudentutkimuksessa ”konteksti” tarkoittaa lauseyhteyttä. Yleisemmässä merkityksessä ”konteksti” viittaa asiayhteyteen.
Kirjailija-kääntäjä J. K. Ihalaisen mukaan vuosituhannen alussa Taide-lehdessä käytettyjä muotitermejä olivat ”diskurssi”, ”konteksti” ja ”hybridinen paradigma”. (Taide 2/2002, 64.)
Tässä ote Ulla Karttusen Taide-lehden artikkelista ”Katse on konteksti mutta mitä tulee mukana” vuodelta 1998.
Viime vuosikymmenten herätysliike kontekstin vaikutuksesta taiteeseen ei ratkaise ongelmia. Kontekstin ongelma on sama kuin taiteen: tulkinta. Kuinka tulkita kontekstia? Kontekstikin on aina saavutettavissa vain tulkitsevan katseen kautta, yhtä tulkittuna kuin teos. En saa kontekstuaalistakaan katsettani kiinni itse teossa.
Katse on konteksti, mutta konteksti on puolestaan ketju, joka jatkuu loputtomasti. Huomio kontekstien ketjuuntumisesta ei toki vähennä vaatimusta ottaa nämä tekijät huomioon, päinvastoin. Eikä se käy perusteesta punnitsemattoman tulkinnan jatkumoon, siihen että teoksen nimiin voisi kirjoittaa mitä hyvänsä. Sen voi nähdä päinvastoin vaatimuksena punnita arvojen painoja sitä tarkemmin. Kontekstien ylä- ja ulkopuolista metakontekstia ei voi erottaa. Kontekstisidonnaisuuksien huomioiminen merkitsee juuri metatarkoituksiin liittyvän ontologismin purkamista. Kuvalle ei ole olemassa yhteisöllisestä tai historiallisesta tulkinnasta erillistä ontologista statusta esimerkiksi Taideteoksena. (Karttunen 1998, 36.)
Olikohan Ihalainen yrittänyt lukea juuri tätä tekstiä?
Vuonna 2003 Ulla Karttunen analysoi nykytaiteen tilaa, ja totesi, että ”yhteisötaiteessa ja henkilökohtaisissa projekteissa todellisuus jo suurelta osin korvaa taiteen, eikä arkimaailman viitteitä enää vain siirretä taiteen kontekstiin”. (Karttunen 2003, 52.) Viimeisestä lauseesta saa yleistajuisen kun vaihtaa ”kontekstin” tilalle sanan ”piiri”. Asiayhteys voi olla joskus ”piiri”, ”paikka” tai vaan ”yhteys”. Katsekin on yhteys tai paikka siinä merkityksessä, että katsominen tapahtuu aina osana tilanteita ja vuorovaikutussuhteita.
Kun tiedotusvälineet nostavat esille poliitikkojen ongelmallisia lausuntoja menneisyydestä, poliitikkojen vakiopuolustus kuuluu, että lauseet on irrotettu kontekstistaan. ”Konteksti” onkin nykyään yleinen sana.
Lähteet
Karttunen, Ulla (1998). Katse on konteksti mutta mitä tulee mukana. Taide 5/1998, 36–38 .
Karttunen, Ulla (2003). Paolo Bianchi. Taide 4/2003, 52.
Taide-lehden keskustelupalsta. Taide 2/2002, 64.
Comments