
Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Kontribuutio” on tavallinen sana akateemisissa piireissä. Yleensä sillä tarkoitetaan jonkun henkilön panosta ja myötävaikutusta johonkin. Esimerkiksi jos työkaverini kontribuutio taidetta käsittelevässä konferenssissa arvioidaan merkittäväksi, se tarkoittaa, että työkaverini piti akateemisessa tapahtumassa esitelmän, jota pidettiin tärkeänä.
”Kontribuutio” on anglismi, joka on omaksuttu suoraan englannin kielen sanasta contribution. Suomen kielessä kontribuutiolla on tarkoitettu myös avustusta, apua, pakkoveroa ja sotaveroa (Aikio 1981, 352).
Nostan esille kaksi esimerkkiä, kuinka sanaa on käytetty taidepuheessa.
Esimerkki 1
Kiasma-lehden toimittaja Jaana Hirvonen haastatteli taidekeräilijä Pentti Kouria New Yorkissa loppuvuonna 1997. Hirvonen kysyi Kourilta, että missä vaiheessa hänellä syntyi ajatus kokoelman keräämisestä?
Kouri vastasi näin: ”80-luvun lopulla, siinä vaiheessa kun minulla oli paljon rahaa. Halusin tavallaan toteuttaa itseäni ja tehdä oman kontribuutioni taiteeseen”. (Hirvonen 1999, 16.) Kouri toisin sanoen halusi toteuttaa itseään ja antaa oman panoksensa taiteeseen ostamalla runsaasti aikansa keskeisintä nykytaidetta lähinnä New Yorkissa.
Esimerkki 2
Mustekalan Taide ja hyvinvointi -teemanumerossa kysyttiin vuonna 2016: ”Mikä on taiteen kontribuutio ja voiko sen arvoa mitata?” (Mustekala 2016.) Kysymys on melko tulkinnanvarainen. Sanan ”kontribuutio” voi tulkita esimerkiksi niin, että lehdessä kysyttiin taiteen yhteiskunnallista antia tai tehtävää. Kysymys olisi ollutkin yleiskielellä: ”Mikä on taiteen yhteiskunnallinen merkitys ja voiko sen arvoa mitata?”
Lähteet
Aikio, Annukka (1981). Uusi sivistyssanakirja. Otava: Helsinki.
Hirvonen, Jaana (1999). Taide on kokemus. Kiasma 4/1999, 16.
Mustekala (2016). Taide ja hyvinvointi 3/2016.
Comments