Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Mimesis” on kreikan kielen sana, joka tarkoittaa jäljittelyä. Sanalla kuvataan estetiikassa ja taiteenfilosofiassa käsitystä, jonka mukaan taiteen olemus ja tehtävä on maailman esittäminen. (Tieteen termipankki.)
”Mimesis” tarkoittaa taiteen käytännöissä ilmaisullisia ja kehollisia tekoja esimerkiksi näyttelytilassa, esiintymislavalla tai näyttämöllä. Suomeksi voisi puhua matkimisesta.
Myös kuvataiteen kielessä käsitteellä on paikkansa. Esimerkiksi taidekriitikko Juha-Heikki Tihisen mukaan taidemaalari Katarina Reuter ”luottaa mimesikseen, sillä hänen töissään on tärkeää se mihin todellisuudesta tuttuun asiaan teokset viittaavat”. Tihisen mukaan Reuterin ”teokset ovat tutkielmia näköisyydestä, näkyvästä ja niiden perusteista.” (Tihinen 2009.)
Kun Tihinen kirjoitti, että ”Reuter luottaa mimesikseen”, eikä esimerkiksi, että ”Reuter luottaa jäljittelyyn”, hän ehkäisi ennalta sen, että lukija sekoittaisi jäljittelyn jäljentämiseen. Modernistisesti korkeataiteellisessa ajattelussa todellisten asioiden jäljittely oli yksi asia ja niiden jäljentäminen toinen asia. Ensin mainittua arvostettiin taiteen keinona ja jälkimmäistä pidettiin alhaisena ja epätaiteellisena puuhana, joka liitettiin pääasiassa käsityöhön ja harrasteluun (ks. esim. Shiner 2001).
”Mimesis” on esimerkki akateemisesta ammattikäsitteestä, joka ei taivu yleiskielelle. Siksi käsitteen merkitys tulisi avata käyttöyhteydessään tai sitten kirjoittaa jäljittelemisestä, matkimisesta ja esittämisestä.
Lähteet
Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Termipankki:Etusivu (hakusana: ”mimesis”)
Shiner, Larry (2001). The Invention of Art. A Cultural History. Chicago University Press: Chicago.
Tihinen, Juha-Heikki (2009). Mimesiksen lumo, kuvia maailmasta maailmalle – Katarina Reuter. Taide 1/2009, 46.
Comments