VARO TAIDEJARGONIA!

NÄKYMÄTÖN NÄKYVÄSSÄ

”Näkymätön näkyvässä” on kulunut oksymoroni eli retorinen kuvio, jolla yhdistetään kaksi vastakkaista tai toisensa poissulkevaa käsitettä. Sen juuret vievät abstraktin taiteen varhaisvaiheisiin 1910–1920-luvuille. Kuuluisan taidemaalarin Paul Kleen mukaan maalaus ei kuvaa näkyvää, vaan tekee näkyväksi (Pasanen 2004, 44–46).

Abstrakti maalaus ei esitä välttämättä todellisen maailman kohteita. Sen sijaan värit voivat kuvata asioita, joita on vaikea sanallistaa.

”Näkymätön näkyvässä” -sanontaa toisteltiin 1990-luvulla kuvataidekritiikeissä. Esimerkiksi kriitikko Eeva Siltavuoren mukaan kuvataiteilija Catarina Ryöppy etsi ”muotoa asioille, jotka tapahtuvat näkyvän ja näkymättömän rajalla, kivulle, toivolle ja muutokselle”. (Siltavuori 1995, 52.)

Kuvataidekriitikko Otso Kantokorpi pohdiskeli vastaavanlaista rajapintaa kuvataiteilija Jussi Nivan teosten äärellä.

Rohkenisinko tulkita niin, että Nivan kohteena on havainnon ja ei-havainnon kosketuspinta? Muuttumisen alituinen hetki, jolle ei voi antaa nimeä ja jota ei oikeastaan voi edes pysäyttää? (Kantokorpi 2003, 120.)

Toimittaja Jonni Roosia oksymoronien viljely kuvataideteksteissä ihmetytti vuosituhannen alussa. Hän kysyi:

Mitä piilee oksymoronin takana? Mihin me tarvitsemme kaikkea tätä tyhjyyden täyteyttä, yksityisintä yleisyyttä ja sattumanvaraista merkityksellisyyttä? (Roos 2002, 52.)

Nämä ovat edelleen hyviä kysymyksiä.

Koska kuvataide on erilainen kieli kuin kirjoitettu kieli, oksymoroneilla päästään lähemmäs niitä merkityksiä, joita kuvat tai värit meille avaavat. Liikaa viljeltyinä sanonnat kuluvat ja kadottavat kuitenkin runollisen tehonsa.

”Näkymätön näkyvässä” -oksymoroni on pitänyt pintansa yhteiskunnan ja kuvataiteen muutoksista huolimatta. Se toimii myös 2020-luvun maailmassa. Taidehistorioitsija Lotta Impola kirjoitti esimerkiksi Taiteilija-lehdessä, että ”Nuoret 2023 -taiteilija Mai Pesonen luo näkymättömästä näkyvää”.

Inspiraatio Mai Pesosen työskentelyyn on syntynyt taiteilijan omasta arvomaailmasta. Muunsukupuolisena ja LGBTQIA+ -yhteisöön kuuluvana ihmisenä monet tilat, paikat ja yhteisöt saavat Pesosen tuntemaan olonsa näkymättömäksi. Binäärisessä yhteiskunnassa taiteilija kokee, ettei ole olemassa tai että hänen olemassaolonsa on muille ihmisille vaivaksi. Kipeästä kokemuksesta syntyi ajatus luoda teos, jossa näkymättömästä tehdään näkyvää. (Impola 2023.)[1]

Tässä sitaatissa näkymättömän ja näkyvän välinen jännite ei enää liitykään kuvataiteen vaikeasti sanallistettaviin merkityksiin, vaan siihen, kuinka vallitsevien arvojen puristuksessa Pesonen koki jääneensä näkymättömäksi, ja siihen, että hän halusi tuoda kokemuksensa ja itsensä näkyville.

Ks. ABSTRAKTI, NONFIGURATIIVINEN, POISSAOLON LÄSNÄOLO

Lähteet

Impola, Lotta (2023). Nuoret 2023 -taiteilija Mai Pesonen luo näkymättömästä näkyvää. Taiteilija 2.5.2023.

Kantokorpi, Otso (2003). Kosketuspintoja. Viisikymmentäyksi suomalaista kuvataiteilijaa. Helsinki: Kustannus Oy Taide.

Pasanen, Kimmo (2004). Musta neliö – Abstraktin taiteen salat. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Taide.

Roos, Jonni (2002). Johdatus oksymoronologiaan. Taide 5/2002, 52.

Siltavuori, Eeva (1995). Ajatus on tila, jossa muisti liikkuu. Taide 5/1995, 52–53.

[1] LGBTQIA+ tai LHBTIQA+ -lyhenne kattaa seuraavat sukupuoli-identiteetit: lesbot, homot, biseksuaalit/panseksuaalit, transihmiset, intersukupuoliset, queerit ja aseksuaalit. Plusmerkki viittaa myös niihin mahdollisiin identiteetteihin, joita lyhenne ei kirjaimellisesti kata.