Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Sanan ”periferia” lähtökohtana on lähinnä ranskan périphérie, joka tarkoittaa kaupungin reuna-alueita, ulkopintaa ja kehää. (Kotus.)
Taidepuheessa käsite ”periferia” edellyttää ajatusta keskuksesta, johon nähden jokin on syrjäseutua tai perifeeristä eli syrjäistä. Kuvataiteilija Outimaija Hakala kirjoitti Mustekalassa vuonna 2022 omasta työstään näin:
Työskentelen osan vuodesta metsässä rakentamassa ympäristötaiteen veistoksia. Etsin keinoja työskennellä ekologisesti ja muunlajisia yksilöinä huomioon ottaen. Samalla pohdin, miten kiinnitän itseni ja periferiassa tapahtuvan työskentelyni osaksi taidekenttää. Kysymys on nurinkurinen, koska olen kasvanut taiteilijaksi pohjoisen luonnossa ja sitonut työskentelyni aina enimmäkseen lähiympäristöön. Lapissa taiteen paikat ulottuvat kaupungista kairaan saakka. Perinteisten instituutioiden ulkopuolella taide elää kesyttämättömämmin ja kietoutuu väistämättä inhimillisen ja ei-inhimillisen väliseen suhteeseen. Se ei ole syrjässä vaan toisaalla, toisenlaista. (Hakala 2022.)
Hakala tunnustaa, että hän työskentelee periferiassa. Samalla hän kuitenkin kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että Lappi olisi oletettuun keskukseen nähden syrjässä.
Perinteisesti ajatellun keskustan ja periferian sijaan nykyään puhutaankin mieluummin rinnakkaisista taidemaailmoista ja ”skeneistä” eli mitä moninaisimmista tapahtumapaikoista tai näyttämöistä (ks. Ryynänen & Kovalčik 2018; 2024.)
Sanan ”periferia” sijaan voi käyttää sanoja ”syrjäseutu” ja ”reuna-alue”.
Lähteet
Hakala, Outimaija (2022). Elonkirjon äänettömien kuuntelemisesta ja kertomisesta. Mustekala 13.5.2022.
Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”periferia”)
Ryynänen, Max & Kovalčik, Jozef (2024). A Philosophy of Cultural Scenes in Art and Popular Culture. Routledge: Oxford.
Ryynänen, Max & Kovalčik, Jozef (2018). The Art Scenes. Contemporary Aesthetics Volume 16 (2018).
Comments