VARO TAIDEJARGONIA!

Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta

REPRESENTAATIO

”Representaatio” on monimerkityksinen käsite. Representoiminen voi tarkoittaa fyysistä edustamista. Esimerkiksi Suomen eduskunta edustaa Suomen kansaa. Lisäksi representoiminen tarkoittaa myös symboloimista, esittämistä ja kuvaamista. (Lehtonen 2004, 44–45; Knuuttila & Lehtinen 2010.) Taiteen ja kulttuurin yhteydessä representaatio merkitsee kuvin, sanoin, värein, elein ja materiaalein rakennettuja asioiden edustuksia tai esityksiä, ja tulkintoja näistä.

Julkaisemalla Michel Foucault’n esseen ”Tämä ei ole piippu” Taide-lehti esitteli suomalaisille lukijoille kaksi taidepuheen yleisintä käsitettä: ”diskurssi” ja ”representaatio” – jo vuonna 1982.

Meni kuitenkin muutama vuosi ennen kuin representaation politiikasta tuli ilmiö. Nuoret mediataiteilijat Eija-Liisa Ahtila ja Maria Ruotsala nostivat perinteisen politiikkakäsityksen rinnalle sukupuolen politiikan ja identiteettipolitiikan aiempaa tasa-arvopuhetta ja feministisiä painotuksia näkyvämmin, iskevämmin ja selvemmin 1980-luvun loppupuolella. (Rouhiainen 1987, 12; Rossi 1999, 257.) He laajensivat politiikan käsitettä suomalaisessa kuvataidekentässä. Representaation käsite ei kuitenkaan vielä yleistynyt.

Suomalaisen sukupuolentutkimuksen pioneeri Leena-Maija Rossi esitteli kirjassaan Taide vallassa representaation käsitettä perusteellisesti. Rossi korosti, että representaatiot ovat ennakkokäsityksillä ladattuja, ja että representaatioita ja niiden tulkintoja tuotetaan osana todellisuutta. Tulkinnat perustuvat aina joihinkin ihmis- ja todellisuuskäsityksiin. (Rossi 1999, 35–40.)

Yleistajuisessa tekstissä ”representaation” sijaan voidaan käyttää sanoja kuten ”esilläolo”, ”esittäminen”, ”näkyminen” tai ”edustaminen”.

Ks. DISKURSSI, PERFORMATIIVINEN

Lähteet

Knuuttila, Tarja & Lehtinen, Aki Petteri (toim. 2010). Representaatio. Tiedon kivijalasta tieteiden työkaluksi. Gaudeamus, Helsinki.

Lehtonen, Mikko (2004). Merkitysten maailma – Kulttuurisen tekstintutkimuksen lähtökohtia. Vastapaino: Tampere.

Rossi, Leena-Maija (1999). Taide vallassa: Politiikkakäsityksen muutoksia 1980-luvun suomalaisessa taidekeskustelussa. Gaudeamus: Helsinki.

Rouhiainen, Anne (1987). Taiteellisuuden harhat eli lyhyt johdanto machojen ura-avantgarden kritiikkiin. Taide 4/1987, 12–17.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *