
Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Rihmasto” on muodikas käsite, joka lainattiin ranskalaisesta filosofiasta ja kirjallisuudentutkimuksesta taidejargoniin2000-luvun alussa.
”Rihmasto” juontuu Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin sanastosta. Tietokirjailija Pontus Purokuru esitteli käsitteen Teoriapiikki -bloginsa ”D&G-sanastossa” näin:
Rihmasto on (…) verkostomaisen ajattelun ja organisoitumisen malli, joka muodostuu moneuksista, liikkeestä ja vapaasta yhdistelystä. Rihmasto kytkee toisiinsa erilaisia olioita ja tapahtumia ilman yhtä hallitsijaa. Internetin avoimet vertaisverkot ovat esimerkkejä rihmastosta: niissä olennainen tapahtuu välissä, viivoilla ja kulkulinjoilla, eikä pisteissä. Rihmaston eräänlainen vastakohta on puun malli, joka on hierarkkinen ja perustuu binaariseen jakautumiseen. (Teoriapiikki.)
Käsite otettiin innostuneesti käyttöön. Taideteksteissä alettiin puhua taiderihmastoista, rihmastollisuuksista, rihmastomaisuuksista ja rihmastollisista yhteentulemisista.
”Rihmasto” kuulostaa aivan tavalliselta suomen kieleltä, mutta ei se oikein suomeakaan ole. ”Rihmasto” on käännetty ranskan sanasta rhizome, joka tarkoittaa maavartta. Deleuzella ja Guattarilla sana ei tarkoita maavartta, vaan sillä on aivan omat merkityksensä. Siksi sana kannattaa avata, mikäli sitä käyttää yleiskielisessä tekstissä. Varsinaista yleiskielistä korvaajaa sanalle ei oikein ole keksittävissä, koska sen merkityssisältö kytkeytyy Deleuzen ja Guattarin merkitysjärjestelmään.
Lähde
Teoriapiikki. https://teoriapiikki.wordpress.com/dg-sanasto/
Comments