Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Riikka Stewen kirjoitti Jaakko Pakkalan maalausten semiosiksesta Taide-lehdessä vuonna 1992 näin:
Pakkalan maalausten tilallisuus syntyy väri- ja valomassojen suhteista, niiden sisällä. Tila-ajan, subjektin ja valon triadi kehkeytyy maalausten semiosiksessa etäisyyden vakioisten suhteiden purkautuessa; vastakohtaisuudet – lähellä/kaukana, edessä/takana – sulautuvat toisiinsa ja kumoavat samalla oppositioiden logiikan. (Stewen 1992, 25.)
”Semiosis” on semiotiikan eli merkkiopin sanastoa. Se tarkoittaa ymmärryksen ja merkityksen muodostumisen prosessia.
On kuitenkin hieman vaikea tavoittaa, mitä tarkoittaa, että tila-ajan, subjektin ja valon kolminaisuus kehkeytyy maalausten merkityksen muodostumisen prosessissa. Ellei sitten niin, että tila, aika, tekijä ja valo – kaikki yhdessä – vaikuttavat siihen, miten itse kukin Pakkalan maalauksen tulkitsee tai merkityksellistää.
Käsitteellä ”semiosis” on paikkansa semiotiikassa ja merkitysten tutkimuksessa. Yleiskielisessä tekstissä sitä kuitenkin kannattaa välttää.
Lähde
Stewen, Riikka (1992). Hidas peili – Jaakko Pakkalan maalauksista. Taide 3/1992, 22–27.
Comments