VARO TAIDEJARGONIA!

Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta

SIMULAKRUMI

Markku Norvasuo kirjoitti Heli Rekulan videoteoksesta Hotelli vuonna 2005 näin:

Ruumiillisuus näyttäytyy Rekulan muotokuvissa monellakin tavoin, mutta jälleen kallistun videoteokseen. Hotelli on fragmentaarinen ja film noirin konventiota hyödyntävä kuvaus vierauden tunteesta, oikeastaan kuvaus siitä mitä huoneessa nukkuva (tai unta yrittävä) ei näe, mutta jota minä katsojana voin nähdä. Rikkinäisten loisteputkien lepatus, vieraiden kulkeminen öisillä käytävillä, ovien pauke, tippuva vesihana ja viereisten kylpyhuoneiden äänet. (…) Syntyy outo kahdentuminen: minä kaiken tuon katselijana ja sama minä samastuneena hotellivieraaseen, jonka tajuntaan kaikki tämä kantautuu äänimaailmana ilman näkemistä, ja näin syntyvä paikkakokemuksen epämukava ja painajaismainen sekoittuminen, tajunnan pirstoutuminen. Tämän kahdentumisen lopputuloksena on eräänlainen “vierastuminen” samastumisen vastakohtana, hotellissa olemisen vierauden tunteen simulakrumi. (Norvasuo 2005.)

Lainauksen viimeisen virkkeen voisi sanoa yleiskielellä niin, että kahdentumisen lopputuloksena oli eräänlainen vieraantuminen, hotellissa olemisen vierauden tunteen toisinto.

”Simulakrumi” ei ole kuitenkaan aivan helppo käsite. Käsitteellistä epäselvyyttä lisää se, että eri filosofeilla sana tarkoittaa hieman eri asioita.

Ranskalaisen filosofin Jean Baudrillardin sanastossa ”simulakrumi” tarkoitti merkkiä tai kuvaa, joka ei viittaa itseään alkuperäisempään todellisuuteen. Baudrillardin mukaan kaikkialle leviävä kuva itsessään alkoi merkitä todellisuutta. Kulutuskulttuurissa elävät ihmiset elivät eräänlaisessa simulaatiossa eli todellisuuden jäljitelmässä. Yleisesti ottaen ”simulakrumi” tarkoittaa kopiota ja sen kantasanana on latinan simulacrum, joka tarkoittaa samankaltaisuutta. (Tieteen termipankki.)

Harri Manner ivasi romaanissaan Suuri performanssi simulakraalista ja hämärää merkityssuhteiden hämärtämistä nykytaiteessa. Esimerkiksi teoksessa näkyvä hevonen tai multakasa oli ”käsitteellinen viittaus alkuperänsä poissaoloon”. (VIITE!)

Yleiskielisessä tekstissä ei ole paikkaa sanalle ”simulakrumi” eikä siitä johdetulle adjektiiville ”simulakraalinen”.

Lähteet

Manner, Harri (2005). Suuri performanssi – Eli kuinka Jaakko Tolvasesta tuli käsitetaiteilija. Johnny Kniga: Helsinki.

Norvasuo, Markku (2005). Katseen liikkeen jäljillä Hannele Rantalan ja Heli Rekulan näyttelyissä. Mustekala 11.4.2005.

Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Termipankki:Etusivu (hakusana: simulakrumi)

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *