Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Variaatio” tarkoittaa muuntelua, muunnelmaa, varianttia ja toisintoa. Sanan lähtökohtana on ranskan kielen variation, joka tarkoittaa variaatiota, vaihtelua ja poikkeamaa. (Kotus.)
Sana liittyy kuvataiteen ja musiikin rinnastamiseen.
Taide-lehden päätoimittaja Pessi Rautio kirjoitti vuonna 2012 aiheesta näin:
Modernismin syntymisen myötä kuvataideteosta yritettiin saada yleispätevämmäksi ja siten arvokkaammaksi vertaamalla sitä musiikkiin. Maalaukset olivat ”kompositioita”, kuten sävellyksetkin. Puhuttiin muotojen rytmeistä, jopa värisoinnuista. Musiikki käsitettiin kielialueesta ja erityisaiheesta riippumattomaksi taiteeksi, joten siihen rinnastamalla voitiin hyväksyä kuvataidekin abstraktina ilmaisunalueena, paikallisiin erityisyyksiin takertumattomana – itseasiassa juuri tällaisena paljon puhuttuna ”kansainvälisenä”, globaalisena taiteena, jonka merkitykset olisivat kaikkien yhteisinä jaettavissa.
Musiikki tässä katsannossa tarkoitti tietysti lähinnä länsimaista taidemusiikkia. (Rautio 2012, 59.)
Sommitteluopin isähahmo Unto Pusa edisti asiaa Suomessa vaikutusvaltaisesti. Hän kirjoitti kirjassaan Plastillinen sommittelu kromaattisuudesta eli värien asteittaisuudesta rinnastamalla kuvataiteen musiikin kromaattiseen asteikkoon. (Pusan kirja on alkujaan opetusmoniste vuodelta 1957, ks. NONVERBAALINEN.)
Pusan mukaan musiikissa kromaattisuudelle oli ominaista säännöllinen ja asteittain tapahtuva ”muuntelu, variaatio”.
Se on yhtenäisen muodon tai muotoryhmän kertausta muunnetussa muodossa. Erotukseksi toistamiselle muunnelmassa muoto tai muotoryhmä koko ajan hieman muuttuu, kun taas toistamisessa kerrataan samaa muotoa tai muotoryhmää. Sen mukaisesti muunnelmasarja musiikissa on teema variaatioineen, lausekkeen tai sikermän muotoisen alkusäkeistön kertautumista aina uudella tavalla muunneltuna. (Pusa 1977, 141.)
Musiikkitekstien lailla, kuvataideteksteissä on puhuttu teemasta ja variaatiosta vielä tälläkin vuosituhannella. Esimerkiksi Anu Uimonen kirjoitti taidemaalari Kristian Krokforsin näyttelystä Helsingin Sanomissa vuonna 2002 näin:
Elementtien toisto taulun sisällä jatkuu teeman toistona taulusta toiseen. Mutta aina on mukana myös variaatio – mikään ei ole sittenkään ihan samanlaista. (Uimonen 2002.)
Teeman variointi on yleiskielellä aiheen muuntelua.
Riitta Nelimarkka laittoi vuonna 2000 väitöskirjansa nimeksi Self Portrait. Elisen väitöskirja. Variaation variaatio.
Lähteet
Pusa, Unto (1977). Plastillinen sommittelu. Otakustantamo: Espoo.
Rautio, Pessi (2012). Pop syntyy kopioimalla, ryhmittelemällä ja ironisoimalla. Taide 1/2012, 59–61.
Uimonen, Anu (2002). Teema ja variaatiot. Helsingin Sanomat 31.8.2002.
Comments