Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Indeksi” on monimerkityksinen käsite, joka tarkoittaa tilastollista muutosta ilmaisevaa suhdelukua, viitenumeroa, lisämerkkiä, viittaa, hakusanaluetteloa, hakemistoa ja katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen luetteloa. (Kotus.) Taidepuheeseen ”indeksi” omaksuttiin semiotiikasta, jossa se tarkoittaa viittaussuhdetta sanan ja kohteen välillä (Tieteen termipankki).
Taidepuheessa indeksi ja valokuvataide ovat liittyneet usein yhteen. On pohdittu, onko valokuva todistusvoimainen? Esittääkö valokuva todellisuutta?
Esimerkiksi kriitikko Jaakko Uoti kiinnitti valokuvan indeksiseen luonteeseen huomiota Anni Leppälän ja Eeva Peuran teosten äärellä.
Huomaan kiinnittäväni teoksista eniten huomiota niihin, joissa on selvimmin hyödynnetty valokuvan indeksistä luonnetta narratiivin luojana. Pureskeltu purkkapallo tai hameen helma, joka on kastunut, on tallennettu tapahtuma, ja samalla se toimii vihjeenä tapahtumaketjusta, tarinasta. Ne tuovat mukaan myös inhimillisen ja taktiilin elementin, vaikkakin viitteellisesti, kuviin, jotka tuntuvat välillä melkein kliinisiltä. (Uoti 2020; ks. NARRATIIVI, TAKTIILI ja KLIININEN.)
Ensimmäisen virkkeen sivulause kuulostaisi yleiskielellä tällaiselta: ”(…) on selvimmin hyödynnetty valokuvan tarinoihin viittaavaa luonnetta”, ja lause ”Ne tuovat mukaan myös inhimillisen ja taktiilin elementin” muuttuisi muotoon: ”Ne tuovat mukaan myös tunnun inhimillisestä kosketuksesta”.
Varo sanaa indeksi. Älä käytä sitä yleiskielisessä tekstissä.
Lähteet
Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Semiotiikka:indeksi (hakusana: ”indeksi”)
Uoti, Jaakko (2020). Pysäytettyjä hetkiä kuvien ja taiteilijoiden yhdessäolosta. Mustekala 1.10.2020.
Comments