Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Jargon” tarkoittaa jonkin erikoisalan sanastollisesti eriytynyttä kieltä, eli ammattikieltä tai ammattislangia. Sanan lähtökohtana on lähinnä ranskan kielen jargon, joka tarkoittaa huonoa, vierasta ja käsittämätöntä kieltä. (Kotus.)
Taidejargonin tunnistaa yleensä tarpeettoman vaikeista käsitteistä ja hankalista passiivirakenteista. Se kuulostaa monimutkaiselta, sekavalta ja järjettömältä. Jargonia vilisevät tekstit tuntuvat siltä, että ne voisivat olla tekoälyn tai puppugeneraattorin tuottamia.
Taidejargon viestii tieteellistä ja tutkimuksellista syvällisyyttä, mutta lähemmin tarkasteltuna se paljastuu hämäräksi ja epäselväksi – merkityksiltään tyhjäksi.
Kaikki taidepuhe ei ole kuitenkaan taidejargonia. Sanalla ”taidepuhe” tarkoitetaan tavallisesti asiantuntijoiden ja yleisön puhetta taiteesta, kuten keskusteluja, kirjoituksia ja tutkimuksia. Taidepuhe on toisin sanoen kirjoitettua ja puhuttua kieltä, jota taidekriitikot, tutkijat, taiteilijat ja yleisö käyttävät, kun he käsittelevät taide-elämän kannalta keskeisiä henkilöitä, tapahtumia ja ilmiöitä.
Yleiskielinen vaihtoehto sanalle ”jargon” voisi olla esimerkiksi ”höpöhöpökieli”. Siihen suuntaan viittaisivat ainakin Kaisa Heinäsen (nyk. Viljanen) Helsingin Sanomien juttu ”Taidepuhe on usein höpöhöpöä” vuodelta 2010, ja Aineen taidemuseon johtajan Katriina Pietilä-Junturan palaute Henri Hagmanille Taide-lehdessä vuonna 2018. (Heinänen 2010; Pietilä-Juntura 2018.)
Vähemmän latautuneesti sanan ”jargon” voi korvata sanalla ”slangi”.
Lähteet
Heinänen, Kaisa (2010). Taidepuhe on usein höpöhöpöä. Helsingin Sanomat 7.9.2010.
Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”jargon”)
Pietilä-Juntura, Katriina (2018). Palautetta Taide-lehdestä numero 4/2018. Taide 6/2018, 56–57.
Kiitokset
Kiitokset Eemil Karila ja Sami Liuhto vinkeistä, että myös sana ”jargon” pitäisi olla tällä listalla.
Keskustelua
Jargon: kaameaa skeidaa vai tietäjien kieli?
Comments