Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Kuraattori Irit Rogoff käsitteli ARS 01 -näyttelyluettelon artikkelissaan ”maantieteellistä ambivalenssia”, jossa hänen mukaansa oli kyse ”sisäisesti murtuneesta asenteesta, joka täyttää jokaisen kulttuuriyhteisön sekä hajanaisuuden että ’kuulumattomuuden’ näkymillä”.
Sellaisen maantieteellisen merkin sijasta, joka on aukottoman ykseyden, kotiutuneiden subjektien ja paikkojen välisten vastaavuuksien tila, tätä ambivalenssia voisi kuvata merkityksen jakautuneeksi jäljeksi tietyissä siirtymisen konteksteissa, jotka ovat poissaoloa aivan erityisellä tavalla; Derridaa mukaillen puoleksi ”ei siellä”, puoleksi ”ei sitä”. Vaikuttaaksemme tällaisen aktiivisen jakautuneen entiteetin lukutapaan meidän täytyy tutkia kriittisesti monia nostalgisia ja muita impulsseja, mihin maantieteen, kartografian ja kuulumisen metaforiin ne vaikuttavat, tai mitä niiden oletetaan korvaavan. (…)
Maantieteellisen ambivalenssin jakautuneet, paikkaan ja kansalliseen kuuluvuuteen liittyvät merkit ovat ovelia ja liukkaita entiteettejä, joita on paljon hankalampi tunnistaa kuin ehdottoman kuulumisen merkkejä.” (Rogoff 2001, 25.)
Yleensä ambivalenssilla tarkoitetaan kaksijakoisuutta tai vastakkaisten tunteiden aiheuttamaa ristiriitaa. Maantieteellisellä ambivalenssilla Rogoff viittaa tilanteeseen, jossa toisesta kulttuurista tullut henkilö ei ole enää kotonaan kotimaassaan, mutta ei oikein tunne kuuluvansa uuteenkaan kotimaahansa. Asia on suomalaisille tuttu ruotsinsuomalaisten kertomuksista, joiden mukaan he eivät kokeneet olevansa enää suomalaisia, mutta eivät ruotsalaisiakaan sen jälkeen kun olivat asuneet pitkään Ruotsissa.
”Ambivalenssin” sijaan voi käyttää sanoja ”kaksinainen” tai ”kaksijakoinen”, mutta toisaalta ambivalenssin merkityssisältö on niin vakiintunut, ilmaisuvoimainen ja moniulotteinen, että sitä on vaikea korvata jollakin helpommalla sanalla.
Lähde
Rogoff, Irit (2001). ”Not there of” – Ambivalenssin vastakartografioita. Teoksessa: ARS 01 – Avautuvia näköaloja. Toimittanut Maria Hirvi. Nykytaiteen museo: Helsinki, 25–28.
Comments