Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Ekstaattinen” tarkoittaa hurmioitunutta ja hurmahenkistä. Sen kantasana on ”ekstaasi”, joka tarkoittaa hurmiota ja hurmostilaa. (Aikio 1981, 174; Kotus.)
Tässä kaksi esimerkkiä, miten sanaa käytetään kuvataidekentällä.
Esimerkki numero 1
Kuvataidekriitikko Marja-Terttu Kivirinta (1948–2024) kirjoitti vuonna 2007 Helsingin Sanomissa Ateneumin näyttelystä, jossa esiteltiin symbolismin taidetta 1800–1900-luvuilta.
Symbolismin ajan taiteilijoille musiikki oli taiteenlajeista korkein. Maalauksissaan, piirroksissaan ja veistoksissaan he pyrkivät luomaan sille yhtä tunteikkaan vastineen. Symbolistisäveltäjälle musiikin tarkoitus oli luoda kuulijalle ylevä ja ekstaattinen kokemus. (Kivirinta 2007.)
Esimerkki 2
Taidemaalari Henri Hagman puhui Mustekalassa vuonna 2013 näin:
Yhteydessä taideteokseen yksilön (sekä tekijän että vastaanottajan) aistisuhde muuttuu. Aistit avautuvat, arjen pienet nyanssit aukenevat harmaudestaan prismaattisiksi, ekstaattisiksi syövereiksi, jotka säteilevät energiaa. (Laaksonen & Hagman 2013.)
Yleiskielisessä tekstissä kannattaa kirjoittaa mieluummin hurmioituneesta tai haltioituneesta kokemuksesta kuin ekstaattisesta kokemuksesta.
Ks. KOMPOSITIO
Lähteet
Aikio, Annukka (1981). Uusi sivistyssanakirja. Otava: Helsinki.
Kivirinta, Marja-Terttu (2007). Kun kuvataide soi kuin musiikki ja hilijaisuuskin on ääntä. Helsingin Sanomat 15.6.2007. (Otsikossa saattaa olla lyöntivirhe. Tosin hiljaisuus on ”hilijaisuus” Rovaniemen murteessa. Helsingin Sanomien otsikoissa näkee murretta kuitenkin melko harvoin.)
Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”ekstaasi”)
Laaksonen, Ville & Hagman, Henri (2013). Kandinsky Revisited: Taiteen henkisyydestä ja totuudesta. Mustekala 19.3.2013.
Kiitokset
Kiitos Titta Suvanto hyvästä synonyymiehdotuksesta (”haltioitunut”) sanalle ”ekstaattinen”.
Comments