Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Kaisa Heinänen (nyk. Viljanen) kirjoitti Helsingin Sanomissa syyskuussa 2010, että ”taidepuhe on usein höpöhöpöä”. Hän kiinnitti tekstissään huomiota siihen, kuinka kuvataidekentällä tuotettiin ”valtavat määrät tekstiä”, jota tavallisen katsojan oli vaikea ymmärtää. Heinänen otti kohteekseen valokuvataiteilija Ari Kakkisen näyttelytekstin, jota hän piti käsittämättömänä. (Heinänen 2010; Ks. INDEKSI.)
Heinänen haastatteli jutussaan selkokielikouluttaja-taidehistorioitsija Satu Itkosta, joka moitti taidepuhetta myös anglismien eli englannin kielestä lainattujen käsitteiden käyttämisestä. Itkosen esimerkkisana oli ”emootio”. Hän ihmetteli, miksi sanan ”tunne” sijaan piti käyttää sanaa ”emootio”.
Suomen etymologisen sanakirjan mukaan ”emootio” on kansainvälinen sana, jonka lähtökohtana on lähinnä ranskan émotion (Kotus).
Filosofiassa ja sosiaalipsykologiassa sanalla ”emootio” on omat erityismerkityksensä. Erityiskielessä sanaa on aivan perusteltua käyttää, mutta kun kirjoitat yleistajuisesti, älä käytä sitä. Käytä sen sijaan sanaa ”tunne”.
Lähteet
Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”emootio”)
Heinänen, Kaisa (2010). Taidepuhe on usein höpöhöpöä. Helsingin Sanomat 7.9.2010.
Comments