VARO TAIDEJARGONIA!

Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta

FIGURATIIVINEN

”Figuratiivinen” on vanha anglismi. Sana tulee englannin kielen sanasta figurative, jonka juurena on latinan hahmoa tarkoittava sana figura. (Tieteen termipankki.) Figuratiivinen tarkoittaa siis kuvaannollista tai hahmollista. Figuratiivisuuden sijaan on käytetty myös sanaa ”esittävä” vastakohtana ”ei-esittävälle” eli ”nonfiguratiiviselle” tai ”abstraktille”.

Käsitteistä ”figuratiivinen” ja ”nonfiguratiivinen” tuli Suomen kuvataidekentän sanastoa 1940-luvun lopulla. Yhden sytykkeen keskustelulle antoi Helsingin Taidehallissa vuonna 1952 pidetty näyttely, jossa oli esillä Fernand Légerin, Le Corbusierin ja Jean Arpin teoksia. (Yle 2006/2011.)

Ensimmäisissä Taide-lehdissä keskusteltiin figuratiivisen ja nonfiguratiivisen kuvataiteen suhteista vuonna 1960.

Taide-lehden toimitus lähetti kiertokyselyn eri alojen taiteilijoille ja arvostelijoille, ja kysyi: 1) Mikä on luonteenomaista aikamme taiteelle? ja 2) Onko figuratiivisen taiteen aika ohi?

Ernst Mether-Borgströmin mukaan figuratiivisen ja nonfiguratiivisen välinen vastakkainasettelu näyttäytyi konservatiivien ja radikaalien uudistajien välisenä taisteluna, joka ”karakterisoi” suomalaista taide-elämää. (Taide 1/1960, 81–82.)

Esittävän ja ei-esittävän kuvataiteen vastakkainasettelu kuumeni 1970-luvulla, mutta se hälveni 1980-luvulla, kun valokuva, performanssi ja uudet mediat hyväksyttiin vähitellen osaksi kuvataiteita. Käsitteet ”figuratiivinen” ja ”nonfiguratiivinen” jäivät taka-alalle, eikä sanoja juuri käytetä enää.

Lähteet

Taide-lehden mielipidepalsta. Taide 1/1960, 80–82.

Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Termipankki:Etusivu  (hakusana: ”figuuri”)

Yle (2006/2011). Nonfiguratiivista ranskalaisuutta. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/nonfiguratiivista-ranskalaisuutta

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *