VARO TAIDEJARGONIA!

Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta

IDENTITEETTI

Otso Kantokorpi kritisoi usein taidepuhetta. Hän havahtui vuosituhannen alussa siihen, että taidetta sanallistettiin ”enemmän kuin koskaan aikaisemmin”. Sitä mukaa kun puhe tulkinnan vapaudesta lisääntyi, lisääntyivät hänen mukaansa ”paradoksaalisesti myös valmiiksi annetut tulkintamallit”. Kantokorpi luki kuvataidekriitikon työssään liki kaksi tuhatta näyttelytiedotetta vuodessa, eikä hän ollut kovin vakuuttunut niiden laadusta. Niissä toistuivat hänen mukaansa samat keskeiset teemat ja sanat kyllästyttävyyteen asti – ”identiteetti, murtuma, siirtymä, leikkaus, haava, välitila, epäpaikka, periferia, marginaali, reuna-alue”. (Kantokorpi 2001, 121.)

”Identiteetti” oli keskeinen käsite vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Suomen kuvataidekentällä. Rovaniemen taidemuseossa oli esillä näyttely nimeltä Bereniken hiukset – Pohjoisen naistaiteilijan identiteettiä etsimässä vuonna 1999. Myös ARS 01 -näyttelyn postkolonialistiset kolmannen tilan teemat olivat ytimeltään kysymyksiä identiteeteistä.

Käytin käsitettä itsekin. Vuonna 2004 sain palautetta muotisanojen käyttämisestä Taide-lehden kritiikissä. Maaria Oikarinen kirjoitti tm-gallerian näyttelystäni ja kommentoi myös näyttelytiedotettani.

Tiedotteessaan Lampela kirjoittaa pohjoissuomalaisesta identiteetistä ja elinympäristönsä representaatiosta ja kriittisestä analyysistä. Muotitermit ovat ihan paikallaan, mutta kolisevat onttouttaan. Kuvien yksittäiset oivallukset kolahtavat paremmin.” (Oikarinen 2004, 59.)

Identiteetti on monimerkityksinen käsite. Filosofiassa käsite viittaa samankaltaisuuteen tai yhtäpitävyyteen kahden eri yhteydessä olevan asian välillä. (Salonen 2008, 117.) Yksilötasolla identiteetillä viitataan yleensä siihen, kuka ihminen ajattelee olevansa, ja miten ja millaiseksi hän kokee itsensä. Sosiologiassa identiteetti on käsite, joka pitää sisällään ihmisten, yhteiskunnallisten järjestelmien ja erilaisten käytäntöjen välisen vuorovaikutuksen. (Saaristo & Jokinen 2005, 137.)

Identiteetti on esimerkki akateemisesta käsitteestä, josta on tullut yleiskieltä. Siksi sitä ei ole välttämätöntä suomentaa. Identiteetti ei nykyään edusta raskainta taidejargonia. Mahdollisia korvaavia sanoja voisivat kuitenkin olla esimerkiksi ”itsekäsitys” ja ”itseymmärrys”.

Ks. HYBRIDI, KOLMAS TILA

Lähteet

Kantokorpi, Otso (2001). Wittgensteinia aforistisesti? Teoksessa: Taiteellinen tutkimus. Toimittaneet Satu Kiljunen & Mika Hannula. Kuvataideakatemia: Helsinki, 113–123.

Oikarinen, Maaria (2004). Seitsemän maalaria. Taide 5/2004, 58–59.

Saaristo, Kimmo & Jokinen, Kimmo (2005). Sosiologia. WSOY: Helsinki.

Salonen, Toivo (2008). Filosofian sanat ja konseptit. Lapin yliopistopaino: Rovaniemi.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *