VARO TAIDEJARGONIA!

Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta

IMMATERIAALINEN

Nykytaiteilijat, kuraattorit ja nykytaiteen tutkijat ovat melko yksimielisiä siitä, että monet nykytaiteen teokset ovat olennaisesti immateriaalisia, relationaalisia, temporaalisia ja sosiaalisia (ks. esim. Bourriaud 2002; Haapalainen 2018; Karhunen 2012; Karttunen 2015).

”Immateriaalinen” ei tarkoita kuitenkaan tässä yhteydessä aineetonta tai sitä, että nykytaiteissa ei enää olisi kyse esineistä.

Jos teet kierroksen taidemuseoissa ja -gallerioissa tai tarkastelet julkista taidetta, voit todeta, että esineet ja materiaalit ovat olennaisia nykytaiteessa.

Nykytaiteen historian tutkija Riikka Haapalainen kirjoitti väitöskirjassaan näin:

Esineet ovat edelleen iso osa taidetta, vaikkakin jokapäiväisempinä, sattumanvaraisempina ja monesti tehdasvalmisteisina. Osallistavan taiteen materiaalisuudessa esineet eivät ole joko-tai: olemassa joko taideprosessin vahvoina ja esteettisinä lopputulemina tai sitten ei laisinkaan. Esineet asettuvat tilannesidonnaisesti suhteisiin tai väliin. (Haapalainen 2018, 129.)

Nykytaiteen immateriaalisuus ei toisin sanoen tarkoita kirjaimellisesti aineettomia teoksia, vaan pikemmin jonkinlaista uutta suhtautumista taiteen aineellisuuteen. Jos ajattelemme, että ”immateriaalinen” tarkoittaa nykytaiteen yhteydessä aineetonta, olemme ongelmissa.

Toki ”immateriaalinen” tarkoittaa sanakirjoissa aineetonta, mutta sanalla on myös toinen merkitys. Sen lähtökohtana on latinan immaterialis, joka tarkoittaa aineettoman lisäksi hengellistä. (Kotus.) Esimerkiksi taidepuheessa käytetyssä ilmaisussa ”taiteen immateriaaliset arvot” sana viittaa taiteen henkisiin tai hengellisiin arvoihin.

Yleiskielessä kannattaakin käyttää sanan ”immateriaalinen” sijaan sanoja ”henkinen” ja ”hengellinen” silloin kuin tällaisiin arvoihin viitataan. Nykytaiteen ”immateriaalisuus” on taas monivivahteisempi merkitykseltään kuin jokin yksi yleiskielinen sana antaisi ymmärtää. Sana kantaa mukanaan nykytaiteen lähihistoriaa ja muuttuneita ajattelutapoja.

Ks. OBJEKTI, OSALLISTAMINEN, RELATIONAALINEN

Lähteet

Bourriaud, Nicholas (2002). Relational Aesthetics. Dijon–Quetigny: Les Presses du réel.

Haapalainen, Riikka (2018). Utopioiden arkipäivää – Osallistumisen ja muutoksen paikkoja nykytaiteessa 1980–2011. Helsingin yliopisto: Helsinki.

Karhunen, Saara (2012). (Taide)objektien aika ei ole ohi. Mustekala 15.8.2012.

Karttunen, Sari (2015). Kuinka tutkia kuraattorien esiinnousua ja roolia nykytaiteen tuotannossa? Taustaa taidesosiologiselle tutkimukselle. TAHITI 03/2015. https://tahiti.journal.fi/article/view/85583/44533

 Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”immateriaalinen”)

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *