VARO TAIDEJARGONIA!

Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta

INSTALLAATIO

Sanaa ”installaatio” ei käytetty tilallisista taideteoksista vielä 1960-luvun Suomessa. Esimerkiksi Edward Kienholzin (1927–1994) teoksesta Roxys käytettiin Taide-lehdessä termiä ”ympäristöteos” vuonna 1968 (Ahlgrén 1968, 139). Kysymyksessä ei ollut kuitenkaan ympäristötaide, vaan lavastettu bordellihuone, eli nykytermein installaatio.

Vanhassa Otavan sivistyssanakirjassa ”installaatio” tarkoitti kirkollisen virkamiehen juhlallisia virkaanasettajaisia. Vastaavasti ”installoida” tarkoitti juhlallisesti virkaan asettamista ja asentamista. (Aikio 1981, 289.) Suomen etymologisen sanakirjan mukaan ”installaatio” tarkoittaa asennusta, teknistä laitetta, laitteistoa, erilaisten esineiden, materiaalien ym. asetelmaa taideteoksena ja virkaanasettajaisia. (Kotus.)

Muutokset kuvataideilmaisussa toivat sanalle ”installaatio” sen taiteellisen lisämerkityksen. Taide-lehti valisti lukijoitaan kuvataiteen laajenneista työtavoista 1980-luvulla.

Taidemaalari ja Taide-lehden tuolloinen päätoimittaja Carolus Enckell korosti, että taideteos ei ollut enää välttämättä ”itsenäinen esine kehyksissä”.

(…) se saattaa olla esimerkiksi pelkkä asenne kirjoitettuna vaikkapa kirjoituskoneella paperille tai niinsanottu ”installaatio” – määrättyyn tilaan monesta eri osasta tehty kokonaisteos. Samalla kuvataide toimii muiden taidelajien marginaalialueilla. Se voi yhtä hyvin olla arkkitehtuuria kuin arkkitehtuuri olla kuvataidetta tai se voi olla teatteria ja tanssia. (Enckell 1984, 5.)

Myös taidekriitikko Erik Kruskopf valisti lukijoita nykytaiteen tilasta.

Taide ei ole enää vain seinille ripustettavia kuvia tai jalustoille nostettuja veistoksia. Taidetta ovat myös installaatiot, videot, tilateokset, käsiteteokset, performanssit, body art -teokset ja monet muut, jotka asettavat uusia vaatimuksia esitystiloille ja uudet ehdot niille, jotka haluavat tallentaa niitä tulevaisuutta varten. Nämä uudet taidemuodot poikkeavat entisistä myös esineellisellä arvottomuudellaan. Ne eivät ole sijoituskohteita, eikä niitä hankita julkisten tilojen koristeiksi. (Kruskopf 1988, 16.)

”Installaation” sijaan on käytetty termejä ”tilateos”, ”tilataideteos” tai ”tilataide”. Ne ovat edelleen aivan hyviä sanoja, joilla installaatioita voi kutsua. Voidaan puhua myös tilallisesta taiteesta, tilallisista teoksista tai tilaan tehdyistä asetelmista.

Lähteet

Ahlgrén, Lauri (1968). Amerikkalaiset valloittivat Kasselin. Taide 3/1968, 132–139.

Enckell, Carolus (1984). Millainen on hyvä kuvataidelehti. Taide 6/1984, 5.

Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”installaatio”)

Kruskopf, Erik (1985). Minkälaisen nykytaiteenmuseon Suomi tarvitsee? Taide 2/1988, 16–17.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *