Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Kompositio” tarkoittaa rakennetta, koostumusta, sommittelua, sommitelmaa ja sävellystä. Kuvataiteissa sanalla viitataan pääsääntöisesti kuvan ja tilan sommitteluun. (Kotus.)
Sana ”kompositio” on ollut melko yleinen Taide-lehden näyttelyarvioissa koko 2000-luvun ajan. Sanan käyttäminen liittyy modernistiseen ylevöittämiseen ja länsimaisen taidekäsityksen universalisoimiseen eli pyrkimykseen ymmärtää länsimainen taide yleispätevänä kulttuureista riippumatta.
Taide-lehden päätoimittaja Pessi Rautio taustoitti asiaa osuvasti vuonna 2012.
Modernismin syntymisen myötä kuvataideteosta yritettiin saada yleispätevämmäksi ja siten arvokkaammaksi vertaamalla sitä musiikkiin. Maalaukset olivat ”kompositioita”, kuten sävellyksetkin. Puhuttiin muotojen rytmeistä, jopa värisoinnuista. Musiikki käsitettiin kielialueesta ja erityisaiheesta riippumattomaksi taiteeksi, joten siihen rinnastamalla voitiin hyväksyä kuvataidekin abstraktina ilmaisunalueena, paikallisiin erityisyyksiin takertumattomana – itseasiassa juuri tällaisena paljon puhuttuna ”kansainvälisenä”, globaalisena taiteena, jonka merkitykset olisivat kaikkien yhteisinä jaettavissa. Musiikki tässä katsannossa tarkoitti tietysti lähinnä länsimaista taidemusiikkia. (Rautio 1/2012, 59.)
Rautio kuvasi tässä myös sitä ylevöittävää, ulossulkevaa ja hienostelevaa taiteesta kirjoittamisen tapaa, joka vakiintui, ja jota tapaa edelleen kuvataideteksteissä.
Yleiskielisessä tekstissä kannattaa käyttää sanan ”kompositio” sijaan sanaa ”sommittelu”.
Lähteet
Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”kompositio”)
Rautio, Pessi (2012). Pop syntyy kopioimalla, ryhmittelemällä ja ironisoimalla. Taide 1/2012, 59–61.
Comments