VARO TAIDEJARGONIA!

Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta

PAIKKASIDONNAINEN

Englanninkielinen käsite site-specific art on suomeksi ”paikkasidonnainen taide”. Sana ”paikkasidonnainen” edustaa tyypillisen kankeaa taidepuhetta, mutta parempaakaan ei olla keksitty. Latinankielinen in-situ ei varsinaisesti auta asiaa. (Se tarkoittaa ”paikassa” tai ”asemassa”.)

Paikkasidonnainen taide on sellaista tekemistä, jossa paikan merkitys on teoksen erottamaton osa. Paikkasidonnaisen teoksen tekijä huomioi paikan vaatimukset, historian ja yhteisölliset merkitykset, ja rakentaa teoksensa esimerkiksi johonkin julkiseen tilaan. Paikkasidonnaisen taiteen juuret ovat 1960-luvun lopun eurooppalaisessa avantgardessa ja maataiteessa. (Heikkilä 2009; Kantonen 2010.)

Monet maa- ja ympäristötaideteokset ovat paikkasidonnaisia. Esimerkiksi maataiteilija Richard Longin kävelemä polku Lapissa A Line in Lapland on nimenomaan Suomen Lapissa tietyssä maastossa toteutettu performanssi. (Arkio & Malme, 1983, 30.)

Paikkasidonnaisuus on kuitenkin tulkinnanvarainen käsite, joka voidaan ymmärtää jopa täysin vastakkaisilla tavoilla.

Otan taidehistoriallisen esimerkin 1980-luvulta.

Kuvanveistäjä Richard Serra piti Tilted Arc -veistostaan paikkasidonnaisena teoksena. Hänen oman näkemyksensä mukaan hän suunnitteli teoksensa varta vasten Manhattanin Federal Plaza -aukiota varten. Teosta vastustettiin ja puolustettiin. Vastustajat vaativat teoksen poistamista, koska se esti ihmisten kulkemisen aukiolla. Puolustajat puolustivat vapaan taiteen arvoja.

Perustellessaan, miksi veistosta ei tulisi poistaa, Serra vetosi ajatukseensa paikkasidonnaisuudesta. (Neill & Ridley 2008, 399–400.) Taiteenfilosofi Michael Kelly ei kuitenkaan pitänyt Serran näkökulmaa uskottavana. Kellyn mukaan veistos ei ollut paikkasidonnainen sanan todellisessa merkityksessä. Tilted Arc oli hänen mukaansa pelkästään yksityinen, taiteilijan luomisprosessissa syntynyt teos, joka vain sijoitettiin julkiseen tilaan. Kellyn mielestä Serran näkemys paikkasidonnaisuudesta oli yksipuolinen, koska se pohjautui veistoksen autonomiaan suhteessa arkkitehtuuriin ja paikan käyttäjiin. (Kelly 2008, 430.)

Tilted Arc purettiin ja vietiin varastoon vuonna 1989.

Paikkasidonnaisuus ei kuitenkaan jäänyt historiaan. Siitä puhutaan edelleen, ja sen merkityssisältö muuttuu ja elää.

Lähteet

Arkio, Tuula & Malme, Heikki (1983). ARS 83 HELSINKI 2. Installaatiot ja performance. Ateneum: Helsinki.

Heikkilä, Martta (2009). Joutomaan laidalla paratiisi – Miia Kallio ja Otto Santala tekevät taidetta paikkoihin. Mustekala 23.9.2009.

Kantonen, Lea (2010 toim.). Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua – keskustelevaa kirjoitusta paikkasidonnaisesta taiteesta. Kuvataideakatemia: Helsinki.

Kelly, Michael (2008). Public Art Controversy. The Serra and Lin cases. Teoksessa: Arguing about art. Contemporary Philosophical Debates. Edited by Alex Neill & Aaron Ridley. Routledge: London, 427–439.

Neill, Alex & Ridley, Aaron (2008). Arguing about art. Contemporary Philosophical Debates. Third Edition. Routledge: London.

Kiitokset

 Kiitos Maria Huhmarniemi tarkennuksesta paikkasidonnaisuuden luonnehdintaan.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *