Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Poeettinen” tarkoittaa runollista. Sanan lähtökohtina ovat lähinnä latinan poeticus ja kreikan poietikos. (Kotus.)
Sanaa käytetään rutinoidusti kirjallisuudentutkimuksessa sanan ”runollinen” sijaan. Esitystaiteiden ja kuvataiteen kentillä on puhuttu myös poeettisesta, poeettisuudesta ja poetiikasta.
No mitä poetiikka sitten on?
Poetiikka on:
1) runousoppia klassisessa aristoteelisessa merkityksessä; ja
2) strukturalistinen tutkimusala, jossa analysoidaan kaunokirjallisuuden tuottamia merkityksiä. (Tieteen termipankki.)
Poeettisen piirteet ja ulottuvuudet ovat kiinnostaneet joitakin tutkivia taiteilijoita. Siis ei poeettiset piirteet vaan poeettisen piirteet. Akateemisessa jargonissa ja taidejargonissa on tyypillistä, että ollaan kiinnostuneita asioista melko abstraktilla tai käsitteellisellä tasolla. Eli ollaan kiinnostuttu diskursiivisen, sosiaalisen ja poeettisen ulottuvuuksista, ei varsinaisesti diskursiivisista, sosiaalisista ja poliittisista ulottuvuuksista, vaikka tietysti asia koskee juuri näitä. Kysymys on tavaksi tulleesta kankeasta esitystavasta. Aina tätä ei kuitenkaan noudateta.
Kuvataiteilija Denise Zieglerin kuvataiteen tohtorin työn yhtenä keskeisenä lähtökohtana oli Aristoteleen Runousoppi. Ziegler kirjoitti opinnäytteessään poeettisesta ilmiasusta näin:
Poeettisen ilmaisun yksi olennainen piirre on, että se sisältää (…) ristiriitaisia tilanteita. Se tasapainoilee kahden position, selittämisen ja intuitiivisesti tajuttavan välillä. Tarkemmin määrittelemätön ele on hypoteesini mukaan poeettisen ilmaisun periaatteen olennainen osatekijä tai indikaattori. Poeettisen ilmaisun muita perinteisiä tekijöitä ovat muun muassa käännekohta (perpetia) tai (…) toisto, joka on osa puheilmaisua (leksis). (Ziegler 2010, 12.)
Ziegler siis kirjoitti poeettisesta ilmaisusta, mutta hänen opinnäytteensä otsikko oli Poeettisen piirteistä (eli paljon abstraktimpi kuin poeettinen ilmaisu).
Kuvataiteilija Tuula Närhinen kirjoitti kuvataiteen tohtorin opinnäytteessään poeettisesta:
[Gaston] Bachelardin ja surrealistien jakamaan ”avoimeen realismiin” sisältyy viittaus tulevaisuuteen. Reaalimaailman rajat eivät ole meille etukäteen annettuja: keinomme havaita, esittää ja tutkia maailmaa aktualisoivat todellisuuden. Taide ja tiede pyrkivät ottamaan askeleen edemmäs: ne muistuttavat todellisuuden arvoituksesta sekä maailman toistaiseksi tuntemattomista ulottuvuuksista. Poeettinen ei ole sanotussa vaan sanojen välisessä mysteerissä. Surrealismin projekti pyrki kurottautumaan kohti tulevaa: sitä, mikä ei ole näkyvillä. Surrealististen teosten merkityksellinen ylijäämä (surplus de sens) saattaa sisältää viestin tulevaisuudesta: tietoa, jota kukaan ei vielä voi ymmärtää. (Närhinen 2016, 298.)
Näiden lainausten valossa vaikuttaa siltä, että ”poeettinen” viittaa johonkin mystiseen, näkymättömään ja monista sanoista huolimatta vaikeasti sanallistettavaan kokemukseen.
”Poeettinen” pitää sisällään paljon enemmän merkityksiä kuin suomenkielinen sana ”runollinen” pystyy välittämään. Tästä huolimatta yleiskielisessä tekstissä kannattaa suosia sanaa ”runollinen”. Mikäli silti on tarvetta käyttää sanaa ”poeettinen”, olisi se avattava huolellisesti selvällä yleiskielellä.
Lähteet
Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”poeettinen”)
Närhinen, Tuula (2016). Kuvatiede ja luonnontaide. Tutkielma luonnonilmiöiden kuvallisuudesta. Helsinki: Taideyliopiston Kuvataideakatemia.
Ziegler, Denise (2010). Poeettisen piirteistä – Kuvataiteilijan mimeettinen työskentelytapa. Helsinki: Taideyliopiston Kuvataideakatemia.
Comments