Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
Tutkija-taiteilija Kimmo Sarje toimitti vuonna 1984 Taidehalli 84 -julkaisun, jonka alaotsikkona oli ”Postkulttuuri”. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen julkaisu, jossa käsitellään postmodernismia laajasti. Politiikan tutkija Sakari Hänninen kutsui julkaisun artikkelissaan postmodernia ajattelua epävakaaksi, moniaineksiseksi ja vaihtelevaksi. Postmodernia ajattelua oli hänen mukaansa vaikea lokeroida. Sen tunnistaminen aiheutti ”päänkipua”. Postmodernin ajattelun ydin saattoi olla siinä, että sillä ei ollut ydintä eikä perustaa, johon turvata esimoderniin tai moderniin tapaan.(Hänninen 1984, 44–46.)
Sarje luonnehti vuonna 1986 Taide-lehdessä postmodernismia ilmiöksi, jolle oli ominaista ”monien aiemmin niin selkeiden ja kunnioitusta herättävien käsitteiden eroosio”. Toden ja epätoden välisen rajan hämärtymisestä seurasi hänen mukaansa myös ”taiteen ja arkitietoisuuden, korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin sekä Taiteen ja kitsin välisen rajan hämärtyminen”. Luopuminen hyvän maun diktatuurista oli ominaista postmodernille kulttuurille. (Sarje 1986, 22.)
Eräs taideteosten vastaanottamiseen liittyvä juonne postmodernissa näkökulmassa koski taideteoksen tekijän ”kuolemaa”. Tekijää ei pidetty enää aitojen asioiden esittäjänä tai omistajana. Yhden tekijän lisäksi teokseen liitettiin useita tekijyyksiä. Viittauksia ja lainauksia moneen suuntaan ja monista suunnista. Tekijä ei myöskään voinut enää omistaa teostensa merkityksiä. Tulkinnat tulivat vapaiksi. Katsoja ja kokija muodostivat omat tulkintansa. Vastaanottajasta tuli entistä merkityksellisempi ja aktiivisempi, koska postmodernissa tilanteessa hän ikään kuin teki teoksen valmiiksi, kun hän katsoi tai koki sitä. (Rossi 1999, 208–211.)[1]
Käsitteille ”postmoderni” ja ”postmodernismi” ei ole olemassa mielekkäitä suomenkielisiä vastineita. Puolisuomennokset ”jälkimoderni” ja ”jälkimodernismi” vaativat sekä taidehistorian että arkkitehtuuri- ja taidekeskustelujen tuntemusta, jotta niiden merkitykset hahmottuisivat.
Lähteet
Barthes, Roland (1993). Tekijän kuolema, tekstin syntymä. Gummerus: Jyväskylä.
Hänninen, Sakari (1984). Oikeassa olemisen tuolla puolen? Teoksessa Taidehalli 84. Toimittanut Kimmo Sarje, 44–49.
Rossi, Leena-Maija (1999). Taide vallassa: Politiikkakäsityksen muutoksia 1980-luvun suomalaisessa taidekeskustelussa. Gaudeamus: Helsinki.
Sarje, Kimmo (1986). Kitsi ja ironia nykytaiteessa. Taide 1/1986, 20–29.
[1] Avainteksti puheelle tekijän kuolemasta oli Roland Barthesin essee Tekijän kuolema vuodelta 1968. Essee saatiin suomeksi tosin vasta vuonna 1993. (Barthes 1993.)
Comments