
Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Problematiikan” kantasana on ”probleema”, joka tulee latinan sanasta problema. ”Probleema” tarkoittaa ratkaistavaa tehtävää tai ongelmaa. (Kotus.) Sanalla ”problematiikka” on erityinen paikkansa taidejargonissa.
Mediatutkija Hannu Eerikäinen kirjoitti Taide-lehdessä bioteknologian ja taiteen suhteesta vuonna 2006. Hän esitteli Montrealissa vuonna 2004 pidetyn biotaiteen konferenssin antia lukijalle näin:
(…) konferenssi päätyi määrittelemään biotaiteen neljään painopistealueeseen, joita ovat: (1) biologian, estetiikan ja etiikan leikkauspisteet, (2) keinoelämä, (3) geneettinen taide ja hybridit sekä (4) taiteen esitystavat ja kriittiset strategiat.
Vaikka bioteokset Montrealin määritelmän mukaan soveltavat mediataiteen ilmaisumuotoja, ne tarkastelevat bioteknologian mahdollisuuksia elävän aineen merkityksen kannalta. Kysymys on siitä, voidaanko enää tehdä eroa keinotekoisesti tuotetun ja luonnonvaraisen elämän välillä. Kaikkien elollisten olentojen elämä perustuu geenien toimintaan, mutta biotieteiden kehitys on avannut mahdollisuuksia yhdistellä geneettisesti erilaisia lajeja ja kytkeä näin syntyneitä uusia elämänmuotoja teknologiaan.
Taiteen kannalta kaikki tämä merkitsee representaation problematiikan uudelleen kontekstualisointia: mitä biotaide esittää esittäessään ”biologiaa” ja mikä on sen suhde bioteknologian avaamiin mahdollisuuksiin tuottaa uutta elämää? (Eerikäinen 2006, 41.)
Viimeisen kappaleen ensimmäinen lause sisältää kolme taidepuheen muotikäsitettä. Lause kuulostaisi yleiskielelle käännettynä tällaiselta: ”Taiteen kannalta kaikki tämä merkitsee esittämiskysymysten hahmottamista uudelleen”.[1]
Kun taiteilijat alkoivat tehdä taiteellista tutkimusta vuosituhannen vaihteessa, he omaksuivat akateemisesta maailmasta tutkimuksen tekemisen malleja ja kielenkäyttöä. Tutkimuskysymyksiin – tai -ongelmiin – viittaavasta sanasta ”problematiikka” tuli muodikas. Taiteellisista kysymyksistä tuli taiteellisia problematiikkoja, esittämisen kysymyksistä esitysproblematiikkaa jne. Jotkut käyttivät muotoilua ”ongelmatiikka”.
Graafikko-kirjailija Harri Manneria tällainen taidepuhe otti kovasti päähän. Hänen romaanissaan Suuri performanssiyksi keskeinen iva kohdistui akateemisten käsitteiden ”tekotaiteelliseen” käyttöön. Yksi romaanin henkilöistä, Teija-Riitta Vahtiala tutki tohtorintyössään ”parisuhdeproblematiikan esitysproblematiikan problematiikkaa”. (Manner 2005, 95.)
Sanan ”problematiikka” sijaan yleiskielessä voidaan puhua kysymyksistä ja ongelmista.
Lähteet
Eerikäinen, Hannu (2006). Taidetta geeneistä, soluista ja kudoksista. Taide 3/2006, 38 –44.
Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”probleema”)
Manner, Harri (2005). Suuri performanssi – Eli kuinka Jaakko Tolvasesta tuli käsitetaiteilija. Johnny Kniga: Helsinki.
Comments