Sanataideprojekti yleiskielisen taidekirjoittamisen puolesta
”Situaatio” tarkoittaa tilannetta. Se on väännös englannin, ranskan ja saksan kielisestä sanasta situation. ”Situaatio” on Martin Heideggerin ja Jean-Paul Sartren käyttämä käsite, jonka mukaan ihminen on maailmassa aina konkreettisesti jossakin käytännön tilanteessa. Ihmisen maailmassa oleminen on aina situaatiosidonnaista. (Tieteen termipankki.)
Sanaa ”situaatio” alettiin käyttää suomenkielisissä keskusteluissa situationisteista 1990-luvulla (ks. esim. Sederholm 1994).
Kansainväliset situationistit oli vuonna 1957 perustettu ranskalainen taiteilijaryhmä, joka pyrki kumoamaan vakiintunutta taideajattelua ja yhteiskunnallista järjestystä erilaisin tempauksin.
Maria Savela kirjoitti vuonna 2006 Mustekalassa situationisteista näin:
Situationistinen liike vastusti taidetta, joka on osa spektaakkelin turvaamaa tavaroiden tuottamista. Taideteosten sijasta situationistit pyrkivät luomaan situaatioita, tilanteita, jotka edellyttivät katselemisen sijasta aktiivista osallistumista. Situaatiot olivat esimerkiksi ”psykomaantieteellisiä kokeiluja”, kuten suunnistamista Lontoon metrokartan avulla Saksan maaseudulla. (Savela 2006, ks. SPEKTAAKKELI.)
2000-luvun alkupuolella sanalla ”situaatio” kuvattiin myös Minna Heikinahon toimintaa, jossa oli olennaisempaa rakentaa tilanteita kuin fyysisiä taide-esineitä (ks. esim. Hautamäki 2003).
Sanalla ”situaatio” on olennainen merkitys nimenomaan situationismin yhteydessä, mutta yleiskielisessä esityksessä ”situaation” sijaan kannattaa käyttää sanaa ”tilanne” – riippumatta siitä onko kysymyksessä situationismi tai situaatiosidonnainen taide.
Lähteet
Hautamäki, Irmeli (2003). Heikinahon tilanne Sculptorissa. Mustekala 15.6.2023.
Savela, Maria (2006). Kiva nähdä, katellaan – Kuvien todellisuudesta ja spektaakkelin kritiikin mahdollisuudesta. Mustekala 6.3.2006.
Sederholm, Helena (1994). Intellektuaalista terrorismia – Kansainväliset situationistit 1957–72. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä.
Comments