VARO TAIDEJARGONIA!

TRANSPONOIDA

Taidemaalari Leena Luostarisen (1949–2013) muistonäyttely Kaukainen rakkaus oli esillä Salon taidemuseossa vuonna 2015. Taidehistorioitsija Lars Saari kirjoitti näyttelystä arvion Turun Sanomiin. Arviossaan hän totesi, että ”eksoottiset kuvakulttuurit resonoivat voimallisesti” Leena Luostarisen maalaustaiteessa.

Kuvat ammentavat taiteen historiasta mutta niiden ilmaisu on transponoitu 1980-luvun postmodernin maalauksen materiaaliselle ja ekspressiiviselle kielelle. (Saari 2015.)

”Transponoida” tarkoittaa ”siirtää toiseen sävellajiin”. Sanan lähtökohtana on latinan transponere, joka tarkoittaa kuljettamista, siirtämistä ja yli viemistä. (Kotus)

Itse ymmärrän Leena Luostarisen 1980-luvun maalaukset siten, että hän ammensi taiteen historiasta ja muinaisista kulttuureista, kuten Egyptin rakennus- ja kuvaperinteestä, ja maalasi pitämistään kuva-aihioista omia versioitaan. Hänen ekspressiivistä maalausjälkeään toki pyrittiin luonnehtimaan postmoderniksi maalaukseksi 1980-luvun teoreettisessa huumassa.

Kuvataiteen alueella musiikin termiä ”transponoida” ei käytetä kovin yleisesti, mutta jonkinlaista hienostuneisuuden vivahdetta sillä ilmeisesti tekstiin on yritetty saada.

Kun Otso Kantokorpi oli Jussi Nivan työhuoneella Helsingissä, hänen ajatuksiinsa tuli ”yhtäkkiä islamilainen ornamentiikka suhteessa arkkitehtuuriin”.

Negaation arkkitehtuuri. Se miten tektoniikkaa – rakenneosien yhteen liittäminen ja sommittelu – on alisteista pinnalle tai sellaisille pseudoarkkitehtuurisille ratkaisuille, jotka ovat tuttuja myös Nivan aikaisemmista ripustuksista. Stalaktiittiholvaus, joka on tektonisesti vailla funktiota ja luo ainoastaan keveyttä sinne missä oikeasti on raskautta tai hävittää esimerkiksi tilan tektonisesti ladatuimman kiintopisteen, nurkan. Valon ja veden heijastusten ja sitä kautta sekä äärettömyyden että vääristymien käyttö pysyvyyden kyseenalaistajana. Sananmukaisesti luettavissa oleva kalligrafinen friisi, joka antaa rakenteelle uuden rytmin ja transponoi runon kieltä tiloiksi ja massoiksi. (Kantokorpi 2003, 120.)

Toisin sanoen friisi eli rakennuksen vaakasuora koristepinta kuljetti runon kieltä tiloiksi ja massoiksi. Aika kaunis ajatus kieltämättä, mutta en aivan saa kiinni siitä, mitä Kantokorpi halusi sillä sanoa.

Lähteet

Kantokorpi, Otso (2003). Kosketuspintoja. Viisikymmentäyksi suomalaista kuvataiteilijaa. Helsinki: Kustannus Oy Taide.

Kotus. https://kaino.kotus.fi/ses/ (hakusana: ”transponoida”)

Saari, Lars (2015). Intohimo, taide ja elämä. Turun Sanomat 9.6.2015. https://www.ts.fi/kulttuuri/779990